Olen yrittänyt aloittaa tämän nimenomaisen postauksen kirjoittamisen jo monta kertaa, mutta sormet eivät löydä oikeita sanoja näppäimistöltä. Yritin aluksi kirjoittaa kevyttä ja kivaa tekstiä, mutta kun ei tunnu luontevalta, niin en sitten kirjoita. Oma mieleni ei varsinaisesti ole kovin kevyt juuri nyt.

Olen ollut viime päivät todella maassa, mitäpä sitä peittelemään. Ehkä somessa seuraavat ovat saattaneetkin sen jo huomata. On ahdistanut, raivostuttanut, itkettänyt. Rinnassa puristanut niin paljon, että oksettaa. Tuntunut siltä, ettei tästä alamäestä selviä. Sisällä järki onneksi aina välillä ottaa vähän valtaa ja kertoo, että kaikesta selviää. Ajan kanssa. Sitä en kylläkään osaa arvioida, kuinka lyhyen tai pitkän ajan sisällä. Tai kuinka helposti. Kyseessä kun on sydän. Mutta selviää.

Tällä hetkellä vielä kaikki tuntuu kuitenkin takkuiselta, mutta ehkä se on tässä tilanteessa aivan ymmärrettävää. Koetan edetä päivä kerrallaan ja päästä normaaliin arkeen mahdollisimman nopeasti käsiksi. Onneksi ympärillä on niin paljon mahtavia ystäviä, ettei yksin tarvitse olla ellei välttämättä tahdo. Kiitos myös teille seuraajille tsemppaavista Insta-viesteistä! Eiköhän tämä tästä…