Mennyt viikonloppu oli vaihteeksi varsin tapahtumarikas. Antakaas kun kerron:

Perjantaina heti aamusta suuntasin vatsa jännityksestä jäykkänä Kallioon ystäväni, myös entisen kämppikseni Helkan luokse leipomosta haettu leipä kainalossa. Edessä oli jännittävä päivä – Helka oli menossa naimisiin. Vieläpä salassa suurimmalta osalta ihmisistä. Sain kunnian olla yksi todistajista. Aloitimme aamun rauhallisesti hyvää aamupalaa syöden sekä laittautuen myöhemmin tapahtuvaa seremoniaa varten. Sää ulkona ei ollut kuin morsian, vaan aivan hirvittävä lumimyräkkä. Säästä (ja Slushista) johtuen myös taksit olivat lähes kaikki varattuna, mikä tottakai aiheutti pientä paniikkia ennen maistraattiin siirtymistä. Kaikki meni onneksi hyvin ja morsian sekä sulhanen saapuivat molemmat ajoissa paikalle. Maistraatissa meitä oli pieni porukka koolla todistamassa, kun sädehtivä pari sanoi toisilleen tahdon. Kyllä se rakkaus on vaan mieletön juttu!

Maistraatista suuntasimme meitsin hoodseille syömään, joskin itse kerkesin vain piipahtamaan, sillä illalla täytyi olla toisella puolella Suomea. Siispä nautin häähumusta viime tippaan ennen kuin oli pakko juosta kämpälle. En tietenkään ollut tajunnut pakata aiemmin. Revin kaapista jotain, minkä ajattelin olevan oleellista Keski-Suomessa, suljin laukut ja juoksin Janitan kanssa junalle, jotta kerkeäisimme meitä odottelevaan kyytiin. Luulimme menevämme Jyväskylään, mutta osottautuikin, että vanhojen Oulun frendien pikkujoulut ovat Kannonkoskella (eli siis tunti pohjoisempana). Yöajoksihan se meni. Lähestyimme isoa vuokramökkiä hieman yli puolenyön ja ainakin meitsiä jännitti. Niin pitkä aika siitä, kun olin nähnyt monia frendeistä viimeksi.

Ihan turhaan jännitin – meininki oli aivan samanlaista kuin vuosia sitten ainoana erona muutama lapsi, jotka ovat ilmestyneet laajentamaan kaveriporukkaamme. Päätin heti alusta asti jättää somen sikseen ja puhelin makoili pianon päällä muutamaa hassua kertaa lukuunottamatta koko viikonlopun ajan. En tainnut napata yhden yhtä kuvaa edes. Nyt tottakai harmittaa muistojen takia, mutta muuten teki niin hyvää olla ilman somea pari päivää. Keskityin olennaisimpaan eli syömään sekä toisiksi olennaisimpaan eli ihmisiin. Tai ehkä toisinpäin. Paitsi että jouluruoka oli kyllä todella hyvää. Anyways, nautin olostani ihan täpöillä. Pikkujouluista ei puuttunut naurua, laulua eikä varsinkaan sitä törrrrkeen hyvää ruokaa. Meidän ruoanlaittovuorolla ruoasta ei myöskään puuttunut karkkeja. Sitä saa mitä tilaa, jos tilaa iltapalaa tiimiltä Autio & Mustonen. Oisittepa nähneet ne ilmeet, kun ensimmäinen vihreä napero-karkki joutui tietämättömän salaatinsyöjän suuhun. Priceless.

Photos by Alexa Dagmar – editing by me

JACKET: Zara
ROLL NECK JUMPER: H&M (gifted)
JEANS: Topman (gifted)
SHOES: Dr. Martens

Janita kirjoitti eilen hienosti Instassa: jälleen kerran parasta on huomata se et vaikka elämäntilanteet tässä vaiheessa onkin vähän muuttuneet lukioajoista, ystävät pysyy samoina, ihanina tyyppeinä. En voi muuta kuin kompata tuota! Aikaa kuluu ja monet asiat ovat täysin eri tavalla kuin ennen, mutta näiden tuttujen ihmisten kanssa on ihan yhtä rentoa ja hauskaa kuin ennenkin! Kiitos jokaiselle erittäin mukavasta viikonlopusta. Kiitos myös paskavitsibattle sekä tilipitappi astetta tiukemmista vatsalihaksista.

Jos jäit miettimään että mikä ihmeen tilipitappi niin tässä sulle vitsi: Miksi Röllin vene upposi? Veneestä puuttui tilipitappi.