Onko mitään parempaa, kuin esimerkiksi spontaanisti kavereihin törmääminen kadulla, josta muutaman tunnin kuluttua löydät itsesi edelleen samojen ihmisten seurasta jauhamassa skeidaa pienessä kulmakuppilassa? Ehkä on, mut niin on tällainen spontaaniuskin!

Nykyään elämä on hyvin aikataulutettua, kun kaikilla on omat kiireet ja menot. Ystävälle ei voi noin vain mennä kylään, koska ikinä ei ole varmuutta siitä sopiiko kyseinen hetki toiselle. Kalentereita täytyy kytätä ja näkemiset sovitaan etukäteen hyvissä ajoin. Kuinka tylsää! Myönnän, että olen itse yhtälailla kalenteriorientoitunut ihminen, enkä todellakaan pärjäisi ilman tuota muistutinta, joka kertoo, missä täytyy olla mihinkin kellonaikaan. Silti haluaisin höllentää hieman remmiä ja elää spontaanimmin! Parasta olisi, jos ystävän luokse tosiaan voisi mennä aivan yllätyksenä ilman yhtäkään tekstiviestiä, tai jos yks kaks yllättäen mieleen tullut tee-hetki kävisi toteen saman päivän aikana. Sama toisin päin – kun joku (mielellään tuttu ihminen) tulisi ovelle ilman varoitusta ja omat päiväsuunnitelmat menisivät aivan mönkään. Älkää ymmärtäkö väärin: näitä hetkiä onneksi löytyy edelleen, mutta valitettavan harvoin.

Suurin osa parhaiten mieleen jääneistä kokemuksista on saanut alkunsa spontaaniudesta. Spontaanit yökyläilyt, mökkireissut, lounastreffit… Miksi ei siis yritettäis elää hieman spontaanimmin? Hypättäisiin hetkeksi pois omasta “kun ei ole aikaa” -ajattelusta ja tehtäis jotain yllätyksellistä. Hommat saa kyllä hoidetuksi, varsinkin jos on juuri tehnyt jotain mukavaa. Kuka on messissä?