Varasin itselleni poikkeuksellisen kyydin pois Limingasta viikko sitten. Yöjuna on kiinnostanut konseptina jo pidempään ja tällä kertaa mielenkiinto vei voiton matkan nopeuden sekä hinnan sijaan. En ole ikinä matkustanut yöjunassa, saati hytissä, joten päädyin varaamaan itselleni koko hytin. Ajatus yöunista tuntemattomien ihmisten kanssa ei sinällään houkuttele. Hyppäsin vaunuun 46 ja suunnistin omaan majapaikkaani.

Kaupungin valot loivat varjojaan pienen hytin seinille meidän startatessa matkaa kohti Etelä-Suomea. Jätin verhot yläasentoon antaakseni keinovalon tulvia kasvoilleni vielä hetken, ennen kuin sukeltaisimme säkkipimeään. Hyppäsin alasängylle katselemaan ohikiitäviä maisemia. Naapurihyttiin saapui kovaääninen turkulainen mieskaksikko mekastamaan. Hetken kerkesin jo alun idyllin olevan historiaa, mutta onneksi herrat siirtyivät hyväksi toviksi ravintolavaunuun mitä luultavammin nauttimaan olutta. Sain jatkaa fiilistelyä rauhassa.

Kuinka rentouttavaa on makoilla sängyssä junan keinuessa mukavasti puolelta toiselle. Raiteiden kalke ja humina rentouttaa entisestään ja pian huomasinkin väsymyksen painavan päälle. Kömmin lämpimän pöllöpeiton alle. Uni tuli nopeasti. Se myös loppui aika nopeasti, kun heräsin noin kolmen ja puolen tunnin unien jälkeen jossain Tampereen hujakoilla. Juna jäi Tampereelle hyväksi toviksi parkkiin ja minä yritin saada uudestaan unenpäästä kiinni. Nukuin torkkuen loppumatkan, sillä Tampereelta Helsinkiin puksutellessa stressasin nukkuvani ohi pysäkin, eikä kunnon unta enää vain tullut. Yhdeksän tunnin junamatka meni yllättävän sutjakkaasti, sillä Pasilan kohdalla tuntui, että olisin voinut matkustaa pidempäänkin.

Sanotaanko näin, että ehkä en yöjunaan lähtisi silloin, kun edessä on tärkeä päivä, jolloin täytyy olla elämänsä voimissa. Mutta kun itselläni ei ollut maanantaille mitään kovin tärkeää tiedossa, uskalsin ottaa koomailu-riskin ja niinhän siinä kävi, että seuraava päivä menikin alkuun enemmän tai vähemmän sumussa. Onneksi luvassa oli Vienalle ystävänpäivänä antama hotelliyö St. Georgessa, jossa jouduttiin ottaa ihan vain iisiä Vienan sairastuttua.

Suosittelisinko yöjunaa, jos ei ole koskaan kokeillut kyseistä matkailun muotoa? Ehdottomasti! Aion taatusti vielä tulevaisuudessa matkustaa uudemman kerran makuuvaunussa. Halpaa puuhaa tuo ei ole, sillä oma hyttini maksoi 150e Oulusta Helsinkiin. Halvemmalla toki pääsee, jos jakaa nukkumapaikan muiden kanssa. Mutta kokemuksena hauska ja sympaattinen!

Alla vielä liitettynä video, jonka kuvasin matkalta. Tsekkaa ihmeessä se, niin pääset virittäytymään tunnelmaan vieläkin paremmin. Mukavaa alkanutta helmikuun viimeistä (ei edes täyttä) viikkoa!