Ensiasunto löytyi – kerronpa teille miten tässä näin kävi:
Miten tänne pitikään kirjoittaa?! Tosin en tiedä onko sillä niin väliä, koska enemmän epäilen, että onkohan siellä enää edes ketään linjoilla? Viime kerrasta on aikaa ja sen kyllä huomaa – hyvä kun muistin, miten pääsen kirjautumaan sisään koko blogialustaan, haha. Mutta täällä ollaan ja tuntuu jännittävästi jopa vähän vatsan pohjassa asti. Hui!
Nyt on käynyt niin, että mä olen astunut aikuisuuden tuolle puolen, nimittäin tulipa hankkia päräytettyä ensiasunto. Ei omakotitalo, kuten joskus kauan sitten kirjoitin (se projekti meni ns. mönkään ja ehkä parempi näin). Kuulostan nyt siltä, kuin kaikki olisi tapahtunut hetken mielijohteesta. Mutta siltä se oikeastaan tuntui, sillä kaikki tapahtuikin aikamoisella rytinällä. Lainaa päätin hakea tosissaan joskus helmikuussa, asuntoja kerkesin vilkuilla neljä päivää ja boom, se oikea osui tielleni.
Kaikki tapahtui alle parissa viikossa. Edelleen hieman puulla päähän lyötynä, että mitä sitä tulikaan hankittua. (Olin oikeasti varautunut kuukausia kestävään väsytystaisteluun tässä ylikuumentuneessa asuntomarkkinah*lvetissä, jossa jokainen potentiaalinen kämppä luisuu käsistä kuin palasaippua kylvyssä ja massipäälliköt tarjoaa lällätellen kymmenituhansiaan ylimääräistä hyvistä asunnoista). Pari kertaa on kerennyt käydä mielessä et mites sen palautuksen kanssa toimittiinkaan ja että ai niin, ei muuten toimita mitenkään. Mutta alkushokista sekä asiaan (kai) kuuluvista apua-voiei-mulla-on-laina -ahdistuksista yli päästyä oon erittäin tyytyväinen asioiden sutjakkuuteen ja siihen tosiasiaan että MÄ OMISTAN ASUNNON!
Asunto olisi ollut käytännössä muuttovalmis, mutta kun kerran oman kämpän ostin, haluan siitä myös täysin itseni näköisen. Eli remppahommia on tiedossa. Luultavasti siis myös lyhkäsiä öitä sekä revittyjä hiuksia ja hampaiden kiristystä. Houkutellaanpas yhdessä kaikki hyvät remppajumalat tän projektin ja meitsin ympärille.
Nyt kun tuossa tuommonen kämppä, kuten myös sen remppa on tiedossa, niin olisi suorastaan rikos olla hyödyntämättä blogia projektin taltiointiin (oon haaveillut remppablogista aina kun kirjoitin aikanaan aktiivisesti, mutta oh well, remppablogia ei paljoa kirjoitella ilman remppoja 😀 ). Kyselin vielä varmistukseksi ennen asian täytäntöönpanoa Instan puolella ihmisten kiinnostusta, ja minun (sekä varmaan kaikkien niiden muutaman sadan satunnaisen blogiin eksyjän) yllätykseksi ihmiset olivat sitä mieltä että todellakin remppablogia pystyyn. Eli jee ja tervetuloa Mustosen Rempallaan -blogiin.
Millainen ensiasunto sitten on?
Etsinnässä oli kaksio. Ostin yksiön. Iso kompromissi, mutta tän asunnon fiilis ja ominaisuudet vei voiton. Koristeelliset vanhat ovet, paksut ikkunalaudat, yläkerroksen valo kahdesta suunnasta sekä vastapäisten naapurien puuttuminen vaikuttivat kovasti valintaan. Ja niin kliseistä kuin se onkin, niin tässä kämpässä oli oikeasti jotain taikaa, joka piti mua otteessaan. Yritin vielä miettiä järkevästi käyväni muissakin asuntonäytöissä kuin tässä ensimmäisessä, jotta voisin nähdä miltä tuntuu muualla “ja että tää nyt on vaan tätä kun pitää saada kaikki-tänne-heti”. Mutta ei vaan napannut edes ajatus tai houkuttelevat kuvat kalanruotoparkettisista kaksioista. Uskon, et tää oli kohtaloa ja ment to be ja live love laugh.
Neliöitä asunnossa on reilu 40 ja keittiö on omassa ylhäisessä yksinäisyydessään sisäpihan puoleisessa itäsiivessä (jes auringonnousut) upean pariisilaishenkisen kattonäkymän täydentämänä. Ja kyllä, yksi syy joka sai mun sukat pyörimään jaloissa jo heti ensimmäisistä kuvista.
Makkari-olkkari sijaitsee taas länsisiivessä ja ikkunasta avautuu näkymä kauas kaikkialle. Hello täydelliset auringonlaskut, teitä olen kaivannut. Läpitalon kun asunto on, niin olen jo nyt kerennyt huomaamaan mitä erilaisempia valoilmiöitä ympäri asuntoa pitkin päivää – milloin se kimpoaa aamuauringosta vaalean lattian kautta olohuoneen kattoon, milloin auringon viime säteinä jonkun naapuritalon ikkunarivistön vuoksi upeana tulenpunaisena siluettina seinälle, pikkuhiljaa hivuttautuen lähemmäs nurkkaa ja lopulta haihtuen hetkessä pois. Mä olen rakastunut jo nyt, enkä ole kerennyt täällä oleilemaan kuin muutaman yön.
Ja siis nythän tässä käynnistyy se koko projektin jännittävin osuus, eli REMPPA! Mitään valtavaa räjäyttelyä ei tule tapahtumaan, mutta muutos tulee olemaan silti iso. Kerron lisää mun suunnitelmista seuraavassa blogipostauksessa, joten pysykäähän linjoilla. Tästä tulee niin jännittävää!