Photo: Jarno Jussila

Kaikilla meillä on haaveita. Ilman niitä elämä olisi luultavasti hyvin paljon tylsempää. Olen ollut lapsesta asti kova poika haaveilemaan: milloin olen haaveillut uima-altaasta takapihalla ja alkanut kaivamaan monttua, milloin omasta hevosesta ja laittanut nettiostoskorit täyteen tarvittavia varusteita. Usein haaveet jäävät vain haaveiksi, kuten minun uima-allas tai hevonen, eivätkä välttämättä koskaan toteudu. Joskus kuitenkin voi hulluimmatkin unelmat käydä toteen. Itse uskon, että kaikki on mahdollista. Pitää vain muistaa, etteivät asiat tapahdu sormia napsauttamalla tai itsestään. On aivan turha nurista ettei elämä kohtele hyvin, ja mikään ei mene niinkuin haluaa jos makaa laakereillaan. Asiat on hyvin helppo laittaa jonkun muun kuin itsensä syyksi, vaikka useimmiten me itse olemme se ongelma. Unelmien eteen täytyy nähdä vaivaa.

Olen ollut onnekas, sillä olen saavuttanut haaveilemiani asioita. Pari esimerkkiä on USA:ssa asuminen, tai esimerkiksi Helsinkiin muutto. Molemmista olin nuorempana unelmoinut pitkän ajan, ja yhtäkkiä tajusin olevani siinä todellisuudessa, mikä oli ollut joskus vain pään sisällä oleva kaukainen ajatus. Kummankaan unelman toteutumisen alkuvaiheessa en tajunnut / osannut nauttia sen hetkisestä elämästä aivan täysillä, vaan vasta myöhemmin huomasin eläväni niin sanotusti pitkään haaveilemaa elämää (joka oli kylläkin tajuamisvaiheessa kerennyt jo arkeentua). Olen pistänyt merkille, että kun jonkun haaveen saavuttaa, ottaa sen sisäistäminen oman aikansa. Joskus olisi myös ihan hyvä ottaa ja pysähtyä miettimään, mitä kaikkea hyvää ja mukavaa elämässä tai siinä hetkessä on tapahtunut.

Tällä hetkellä olen jälleen tilanteessa, josta olen joskus vain salaa unelmoinut. Muistan blogin alkuvaiheessa miettineeni hiljaa mielessä, kuinka mahtavaa olisi, jos blogin kirjoittamisella pystyisi saamaan elantoa. Aluksi tuo haave tuntui t o d e l l a kaukaiselta, jopa utopistiselta. Jossain vaiheessa, mahdollisuudet tajuttuani, aloin tekemään töitä haaveen eteen, ja nyt olen yhtäkkiä siinä tilanteessa, että blogin kirjoittaminen ja videot ovat osittainen elannon tuoja! Tottakai kohdallani on ollut myös paljon myötäistä virtaa, jonka mukaan olen heittäytynyt, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että olen käyttänyt paaaaljon aikaa blogin eteen menneen vuoden aikana ja tehty työ on tuottanut tulosta. Viimeisin hullu käänne elämässäni tapahtui ihan hiljattain: aloitin duunit Mellakka Helsinki -nimisessä viestintä- ja pr-toimistossa. Päivä Stokkalla lopettamisen jälkeen sain viestiä Natalta. Hän heitti, että mun ehkä kandeis laittaa työhakemusta heille Mellakalle. En tiennyt juurikaan mitä tuleman pitää, mutta tiesin, että nyt täytyy hypätä jälleen virtaavaan veteen. Ja tässä ollaan, meitsi on nyt duunissa yhdessä Suomen cooleimmista työpaikoista! Täytyy myöntää, etten ihan täysin uskalla uskoa tätä kaikkea todeksi, niin paljon asioita on tapahtunut niin nopeassa ajassa. Kuten kirjoitin jo aiemmassa kappaleessa, vaatii oman aikansa sisäistää tapahtuneet.

Mistä haaveilen tällä hetkellä? En koe todellakaan, että olisin elämäni huippukohdassa. Koko ajan syntyy lisää tavoiteltavia unelmia ja haaveita. Toivon kehittyväni blogin kirjoittajana ja videoiden tekijänä prokkis prokkikselta paremmaksi, sillä tiedostan, etten ole lähelläkään täydellistä. Enkä tule olemaankaan. Mutta sitä kohti pyritään! Haluaisin jossain vaiheessa elämää toteuttaa visuaalisesti taidokkaan dokkarin. Samoin joku matkustamiseen liittyvä videoprojekti olis aivan super!

Entä haaveet jotka eivät liity blogiin tai videoihin millään tavalla? Niitäkin on, ja paljon. Yksi esimerkki on espanjan kielen uudelleen oppiminen. Olen opiskellut kyseistä kieltä lukiossa, mutta unohtanut lähes kaiken oppimani. Jossain vaiheessa elämää haluan osata kommunikoida tuolla rakkauden kielellä jokapäiväisessä elämässä. Toinen esimerkki on perhe: vaikka ajatus on tällähetkellä HYVIN kaukainen, niin silti toivon joskus olevani perheellinen. Mutta tosiaan, tämä haave ei ole millään tavalla ajankohtainen. Älkää säikähtäkö! Kymmenen vuoden kuluttua. Ehkä 😀

Mitä haluan kertoa kirjoittamillani lauseilla on, että uskokaa unelmiin ja uskaltakaa haaveilla! Muistakaa, ettette aseta rimaa heti alkuun liian korkealle, vaan nostatte sitä aina kun on saavuttanut yhden etapin. Hiljaa hyvä tulee. Tärkeintä kaikista on, ettei pelkää epäonnistumista! Epäonnistumiset kuuluu elämään, ja ne jos jotkut kasvattavat.