Nämä kuvat otin ennen kuin lähdin Seychelleille. Ihan vain muistoksi itselleni, jotta seuraavaa muuttoa harkitessa muistan, miltäs se nyt sitten tuleekaan tuntumaan. Ja kyllä luit oikein – mä olen muuttamassa! On tullut aika kääntää uusi sivu elämässä, jättää rakkaaksi asuinpaikaksi, tai paremmin sanottuna kodiksi muodostunut Ullanlinna taakse. Ainakin hetkeksi. Kaikki tapahtui yllättäen ja vuoden vaihteessa eteen tupsahtanut mahdollisuus vaikutti liian houkuttelevalta skipattavaksi. Eli tässä sitä nyt ollaan, täysin uudenlaisen elämäntilanteen edessä.

Mielenkiintoisen tämänkertaisesta muutosta tekee se, että taakse ei jää pelkästään Ullanlinna, vaan koko Helsinki. Tuntuipas oudolta kirjoittaa nuo sanat. Olen kuitenkin mieltänyt itseni jo pitkään helsinkiläistyneeksi enkä todellakaan ole ajatellut, saati edes halunnut muuttaa pois pääkaupungista (ellei kyseessä olisi joku suurkaupunki Euroopassa tai Jenkeissä). Kovin kauas ei onneksi tarvitse lähteä, sillä ihan kehä kolmosen sisäpuolella pysytään. Mutta meitsistä tulee muunmuassa julkisen liikenteen orja. Saa nähdä miten pojan käy…

About kaikki muu muuttuu myös mikä tulee asumiseen. Mä saan kämppiksen. Neliömäärä ei tuplaannu tai triplaannu, vaan vaatimattomasti viisinkertaistuu. Saan kantaa vastuuta pihatöistä (näillä keleillä varmasti mukavaa iltapuhdetta). Toisin sanoen pääsen larppaamaan aikuisten elämää omakotitaloon. Hetkeksi. Tämä kaikki on nimittäin väliaikaista. Sain täydellisen tarjouksen päästä kokeilemaan elämää kantakaupungin ulkopuolella riskittömästi, joten miksi en katsoisi sitä korttia nyt, kun väljyys ja rauha ovat houkutelleet syksystä asti. Nyt kokeillaan onko se mua varten vai kaipaanko kuitenkin ihmisiä, hälyä ja kiirettä ympärilleni.

Tänään oli virallinen muuttopäivä, sain Opiskelijamuutot avukseni (sponsoroituna) ja ai että ei ole ikinä tuntunut muutto näin vaivattomalta. Olen aina haaveillut muuttofirmasta helppimässä, eli kantamassa kaikki tavarat omasta puolestani haha. Voin sanoa, ettei takaisin ole paluuta. Tämäkin hävityksen kauhistus oli ammattilaisten käsissä saatu pakettiautoon noin tunnissa. En edes halua miettiä sen hien, kyyneleiden ja tuskastumisen määrää, mitä olisin kokenut itse tehdessäni. Okei toki olin reippaana Ristona pakannut koko omaisuuteni muuttolaatikoihin sekä jätesäkkeihin Laurin avustuksella aiemmin, mutta se on pieni paha. Huomiselle jäi enää vähän siivoamista, mutta sitten olisi aika heittää hyvästit Kasarmikadulle. Mietin eilen pakkaillessa, että tämä tulee varmasti olemaan yksi niistä taloista Helsingissä, kun mietin vielä vuosikymmenienkin päästä ohi kävellessä, miten koin ensirakastumisia, surua, ilonhetkiä sekä onnistumisia nuiden seinien sisällä. Paljon mahtavia muistoja mahtuu pyöreästä sisäpihasta tunnettuun taloon. On tullut aika kiittä kuluneista vuosista ensimmäistä ihkaomaa (vuokra)-asuntoa. Peace out!