*Yhteistyössä Adora

Noniin, nyt vihdoin olisi luvassa kattavampaa asuntoesittelypostausta, jota noin kuukausi sitten teille lupailin. Aloitetaan meikäläisen hulppea 30 neliömetrin palatsin esittely olohuoneesta ( = toinen puoli yhdestä isosta tilasta), jossa tulee vietettyä ehdottomasti eniten aikaa. Koko sisustus on rakentunut suurimman elementin, ison kulmasohvan, ympärille, joka on löytänyt vihdoin parhaan paikkansa huoneessa. Alkuun se oli koko kämpän leveydeltä huoneen perällä, kunnes tajusin kääntää koko komeuden pidemmälle seinustalle. Tilaa menee yhtä paljon, mutta fiilis on huomattavasti väljempi nykyisellä sijoittelulla.

Ostin viime syksynä samoihin aikoihin sohvan kanssa harmaan villamaton, joka ei kuitenkaan istunut väritykseltään sisustukseen ollenkaan ja päätin luopua muuten kivasta matosta. Täydellinen matto on ollut etsinnässä siitä lähtien. Mietin muutaman erilaisen vaihtoehdon väliltä: halusin joko toisen värisen villamaton tai vaihtoehtoisesti pörröisen vaalean marokkolaismaton. Kun kuulin yhteistyömahdollisuudesta Adoran kanssa, päätin tutustua heidän Tuhat ja Yksi Mattoa -mallistoon. Kiinnostukseni herätti heti musta Antik-tilkkumatto, joka on käsityönä leikattu ja koottu vanhoista villamatoista. Tykästyin maton rustiikkiseen ulkonäköön joten valinta oli helppo. Päädyin suurempaan kokoon ( 200 x 300 cm ) ja voi sitä onnenpäivää, kun kuljettaja toi maton kotiovelle – olin kauheassa kiireessä lähdössä työhommiin, mutten malttanut olla asettelematta mattoa paikalleen. Matto on ihan täykkäri ja isompi koko ehdottoman hyvä ratkaisu – iso matto sitoo työpöydän ja sohvan kivasti yhteen luoden yleisilmeestä rauhallisen. Tiedoksenne, että tosi usein ihmiset päätyvät liian pieneen mattoon, joka saa kokonaisuuden näyttämään sekavalta. Vinkki, jonka olen oppinut erinäisiä sisustusohjelmia katsoessa, onkin hankkia tarpeeksi suurikokoinen matto niin, että se ylettyy kalusteiden (olohuoneen tapauksessa sohvan) alle. Näin kokonaisuus säilyy paremmin yhtenäisenä ja matto luo “tilan” toisen tilan sisälle.

Meikäläisen olohuone siis koostuu työpöydästä ja suuresta sohvasta, jonka sivulle sijoitin yksinkertaisen sohvapöydän toimittamaan sivupöydän virkaa. Kuten edellisessä sisustuspostauksessa kerroin, rakastan huonekasveja, jotka tuovat sisustukseen freesiä fiilistä ja kodikasta tunnelmaa. Olen sijoitellut kaktuksia ja muita kasveja ympäri kämppää – isoimmat ovat huoneen nurkassa porrastettuna ja pienempiä ikkunalaudalla sekä sivupöydällä. Näin vihreyttä riittää vähän joka puolelle. Seinille olen vihdoin saanut useamman taulun roikkumaan, joista kerron omassa postauksessa kylläkin myöhemmin lisää. Vielä nimittäin olisi muutama täydellinen yksilö hakusessa.

Mitäs te tykkäätte meitsin olohuoneesta? Mä olen itse tähän tyytyväinen ja vietän huomattavasti paljon enemmän aikaa kotona, kuin esimerkiksi reilu puolivuotta sitten, jolloin kaikki oli vielä aivan vaiheessa. Kyllä se niin vain on, että esteettisyys vaikuttaa suuresti viihtyvyyteen!