5 x Paras hotelli New York

01/10/2019

Mikä on paras hotelli New Yorkissa, minne kannattaa mennä yöksi? Näitä kysysmyksiä saan kuulla aina tasaisin väliajoin. New York ei ole missään nimessä halpa kaupunkikohde lomailuun, etenkin hyvään majoitukseen saa rahaa palamaan helposti satoja euroja yössä. Tai no itseasiassa ei tarvitse olla kovin kummoinenkaan hotelli Manhattanilla, niin silti hinnat ovat pilvissä. Olen yöpynyt yhdessä ihan järkyttävässä hotlassa aivan ensimmäisellä reissulla, mutta onneksi nykyään osaan valita majapaikkani tarkoin ja pyrinkin aina löytämään mahdollisimman kivan hotellin kohtuullisilla hinnoilla. Mikäli matka Isoon Omenaan on luvassa, niin tässäpä siis teille helpotukseksi omien kokemuksieni perusteella hinta-laatusuhteeltaan parhaat hotellit New Yorkissa:

5 x PARAS HOTELLI NEW YORK

Hotel 50 Bowery ☆☆☆☆

Kohtalaisen uusi, aivan ihana hotelli China Townissa SoHon laitamilla, Manhattan Bridgen kupeessa. Olen yöpynyt täällä kahdella eri reissulla, niin kovasti olen tykännyt atmosfääristä, hotellin henkilökunnasta sekä sijainnista. Sisustuksessa on yhdistetty ajan henkeen sopivasti puuta, betonia sekä kiinalaista taikaa. Huoneet ovat mukavan kokoisia (mikä ei ole itsestäänselvyys New Yorkissa) ja näkymät ylemmistä kerroksista 10/10. Mikäli oma huone sattuu sijaitsemaan alemmissa kerroksissa, pääsee huikaisevia maisemia ihastelemaan hotellin kattoterdelle, joka avautuu aivan jokaiseen ilmansuuntaan näyttäen kauniit näkymät Nykin kattojen yllä. Illalla kelpaakin ottaa hissi 21 kerrokseen drinkkiä nauttimaan.

Aamupala ei kuulu hintaan, mikä on lähes poikkeuksetta käytäntö täkäläisissä hotelleissa. Itse olen hakenut yleensä aamupalan huoneeseen läheisistä kahviloista/kaupoista, tai suunnannut muutaman korttelin päähän Nolitan aluelle aamiaiselle.

Arlo SoHo ☆☆☆☆

Arlo Hotelleista ensimmäinen, jossa yövyimme Janitan kanssa reilu vuosi sitten muotiviikkojen aikaan. Tämä hotelli sai meikäläisen polvet notkumaan heti ulko-ovelta asti, nimittäin heillä oli hotellin yleisissä tiloissa käytössä täydellisin huonetuoksu ikinä (joka on tätä nykyä meikäläisen hajuvesi). Ei jäänyt pelkkään huonetuoksuun tämän hotellin taika, vaan koko ilmapiiri sisustusta ja palvelukonseptia myöten oli ihan nappi. Henkilökunta oli super mukavaa ja nuorekasta, yleiset tilat luotu sosiaalisiin kanssakäymisiin sekä työntekoon. Me otimme Janitan kanssa halvimman huoneen, joka oli kerrossängyllä varustettu iso vessa 😀 No ei vaan ihan hyvä huone se oli, vaikkakin todella pieni ja kylppäri oli pelkästään yhdellä lasilla erotettu kaistale huoneesta. Jos joskus menen uudelleen tähän hotelliin, otan ehdottomasti hieman isomman huoneen.

Arlo Hotellien konseptiin kuuluu minimalistisuus, mikä tarkoittaa myös sitä, että huoneet ovat pieniä eikä niistä löydy mitään ylimääräistä. Askeettisuus on kuitenkin osattu yhdistää hienosti äärettömän viihtyisiin yleisiin tiloihin, kuten muun muassa sisäpihaan tai kattoterassiin.

Me kävimme syömässä aamupalan hotellin yhteydessä olevassa ravintolassa. Aamupala oli todella laadukas ja kattava. New Yorkilaiseen tapaan saatavilla oli esimerkiksi erilaisia bageleita, munaa, pekonia, hedelmiä, leipää sekä tottakai mehuja, kahvia ja teetä.

Sijainniltaan Arlo SoHo on ehkä huonoin näistä viidestä hotellista, joita tässä postauksessa löytyy, muttei missään nimessä huono! Sohon vilkkaille kaduille kävelee kymmenessä minuutissa ja lähin metroasema (Canal St Station) on 200m päässä. Ja mikäli uskaltaa lähteä tutkimaan kaupunkia omin päin pyörän selästä, onnistuu se hotellin tyylikkäillä pyörillä ilman veloitusta asiakkaille!

Arlo NoMad ☆☆☆☆

Arlo Hotellien toinen, myöskin yhtä hurmaava hotelli, joka sijaitsee Midtownissa aivan Empire State Buildingin kupeessa. Sisarestaan poiketen tämä on todella korkea rakennus keskellä vilkkainta Manhattania. Huoneet ovat todella saman henkisiä kuin SoHossa, myöskin pieniä kooltaan. Itse heräsin liian myöhään siihen, että haluankin huoneen korkealta, nimittäin tämän hotellin selkeä myyntivaltti on Sky-huoneet ylemmissä kerroksissa. Huoneiden seinät on pelkkää lasia, joten näkymät aivan huikeat. Noh, ei ollut enää kyseisiä huoneita vapaana kun mä ajatuksesta innostuin. Sain Queen-huoneen urbaanilla näkymällä, joka sekin oli kyllä miellyttävä ja riitti meikäläiselle hyvin.

31 kerroksessa sijaitseva kattoterassi baareineen saa jalat lähtemään alta. Vieressä kohoaa kymmenittäin muita pilvenpiirtäjiä ja mikäs muukaan kuin itse Empire State Building. Hurjin juttu on lasinen “kieleke”. Voin kertoa, että teki mieli kiertää tuo kohta kokonaan mutta kokemuksen nimissä täytyi myös testata miltä tuntuu seistä satojen metrien korkeudella, kun alla on pelkkää ilmaa. Tiedoksi, että kyllä nämä meidän aivot on aika hyvin ohjelmoitu välttämään erinäisiä vaaranpaikkoja, haha.

Myöskään tähän hotelliin ei kuulu aamupala hintaan ja itse kävin syömässä aamupalan muualla kuin hotellilla. Kuulin frendiltä, joka on myös tässä hotellissa ollut, että aamupala on verrattavissa SoHon aamupalaan.

11 Howard ☆☆☆☆☆

Viimeisin hotelli, jossa yövyin New Yorkissa ja joka osottautui aivan mielettömän kivaksi! Todella trendikäs ja jos jotenkin pitäisi luonnehtia, niin low-key sekä elegantti tulee mieleen. Huoneiden sisustus on skandinaavishenkisen yksinkertainen harkituin yksityiskohdin ja kylppäri aivan ihana – hiekan väriset laatat seinässä yhdistettynä marmoritasoon ja kultaisiin yksityiskohtiin luo harmonisen kokonaisuuden . Yleiset tilat ovat myös minimalistisen tyylikkäitä ja erittäin mielenkiintoinen on sisääntulo: hotellille ominainen front desk puuttuu kokonaan. Sen sijaan ovimiehet hoitavat check-inin laukut kannettuaan kasuaalisti padeilta. Ensivilkaisulta mieleen ei siis edes tule hotelli.

Hotellin toisesta kerroksesta löytyy lounge, ravintola sekä henkilökuntaa 24/7. Tunnelma on hämyisen tyylikäs. Sama teema jatkuu käytäville ja hisseihin, jotka ovat hämärävalaistuksia lukuunottamatta todella tunnelmallisen pimeitä. Tykkään kovasti!

Sijainniltaan tämä on ehkä mun henkilökohtainen lemppari, sillä hotelli sijaitsee aivan Broadwayn kupeessa. Viidensadan metrin säteeltä löytyy kaikki New Yorkin tyylikkäimmät kahvilat, ravintolat ja putiikit.

Nomo Soho ☆☆☆☆

Aivan 11 Howardin naapurissa sijaitseva Nomo Soho on ainut korkea tornirakennus muuten matalien rakennusten keskellä Sohossa. En ole ollut itse tässä hotellissa yötä, mutta vieraillut kyllä Alexan ja Lindan luona ja sen perusteella voin todella suositella. Todella tyylikäs, hieman romanttishenkisempi tyylillisesti verrattuna muihin postauksessa esiintyviin hotelleihin. Ja koska hotelli on lähes alueen ainut tornitalo, ovat näkymät myös sen mukaiset. Miltä kuulostaisi tuijotella Midtownin skylinea aamusuihkusta. Se on täällä mahdollista, sillä huonetta kiertävien isojen ikkunoiden lisäksi myös kylppäristä avautuu upea näkymä Manhattania pitkin.

Hotellin alhaalla on kiva puutarhamainen ravintola, joka on auki myös talviaikaan. Ja jälleen, sijainti on aivan täydellinen: kaikki parhaat liikkeet, putiikit sekä ravintolat ovat aivan hotellin lähettyvillä.

Testissä uusi herkullinen Chickpea Quinoa Subi + ARVONTA

01/08/2019

Kaupallinen yhteistyö: Subway ja Asennemedia

Muistan sen vieläkin hatarasti, vaikka tilanteesta on jo kauan – olin ala-asteikäinen, juuri tarpeeksi niin vanha, että äiti ja iskä päästivät yksin kavereiden kanssa shoppailemaan lähimpään kauppakeskukseen, Zeppeliniin Kempeleessä. Uusi ravintola Subway oli avattu vasta ruoka-aukiolle ja kyseessä oli täysin uusi ravintolakonsepti. Tästä oli puhuttu koulussa ja itsekin intoa puhkuen suuntasin nälän tullen jonottamaan omaa ihkaensimmäistä patonkia. Jännitti, sillä itse sai päättää kaiken leivästä täytteisiin. Muistan vieläkin, kuinka päädyin pepperonia sekä salamia sisältävään Spicy Italian subiin ja söin jokaisen palan viimeistä murua myöten suurella antaumuksella. Eikä muuten jäänyt viimeiseksi kerraksi – valehtelematta jokaisella shoppailureissulla sekä mahdollisen muun tilaisuuden tullen suuntasin Subwayhin syömään ja valitsin saman subin kerta toisensa jälkeen. Olenpa myös ollut niin onnekas, että eräänä vuonna synttäripöydästä on löytynyt kyseinen Spicy Italian metrin mittaisena (kyllä, metrin mittainen subi!).

Hauska tarina, joka liittyy nuoruusvuosien Subway käynteihin on, että itse halusin aina ostaa kokonaisen patongin, vaikka tiesin etten ehkä jaksaisi sitä kokonaan syödä. Mutta yritys oli kova enkä missään nimessä halunnut jäädä ainakaan nälkäiseksi. Noh, toinen parhaista ystävistäni fiksuna nuorena laski yhteen yksi plus yksi ja osti itselleen vain puolikkaan subin. Kuinka ollakaan, meikäläinen oli pieniruokaisena vatsa täynnä ensimmäisen 15 senttimetrin jälkeen, jolloin ystäväni vaatimattomasti ilmottautui vapaaehtoiseksi syöjäksi lopulle ruoalle. Tottakai kaikki ruoka täytyy syödä loppuun asti ja näin molemmat lähtivät vatsat täynnä ja tyytyväisinä ravintolasta ulos. Sama homma jatkui siihen asti, että vihdoin kasvoin ja jaksoin syödä koko patongin ihan itse. Siihen loppui frendini pennin venytys, haha.

Tätä nykyä Subwayssa tulee edelleen käytyä ahkerasti varsinkin silloin, kun haluaa jotain hyvää syötävää nopeasti tai esimerkiksi ulkomailla ollessa silloin kun tarvitsee varman valinnan. Listalta lähtee kulloiseenkin mielihaluun sopiva subi, ei siis enää vain ja ainoastaan Spicy Italian (joka kyllä edelleen on yksi hyvä vaihtoehto) kuten nuoruudessa. Rakastan kokeilla uusia yhdistelmiä. Tammikuun toinen päivä Subwayhin lanseerattiin viimeisin uutuusi Chickpea Quinoa Subi, jota sain ensimmäisten joukossa olla tämän yhteistyöni tiimoilta maistamassa. Kerrottakoon heti alkuun, että tuote on vegaaninen, mikä on aivan mahtavaa, sillä on todella tervetullutta saada vegaanisia vaihtoehtoja koko ajan lisää nousevan kysynnän vuoksi. Chickpea-quinoapihvit toimivat patongin välissä kaikkine kasviksine erinomaisesti. Itse sekasyöjänä lisäsin mukaan myöskin juustoa. Pihvit olivat ihanan rapeita päältä, kuitenkin suutuntumaltaan tarpeeksi kosteita sekä hyvin maustettu. Ehdottoman hyvä vaihtoehto tulevia kertoja silmällä pitäen. Toinen uusi lanseeraus tapahtuu huomenna 9. tammikuuta, kun Subwayn laajaan leipävalikoimaan lisätään gluteeniherkille ihmisille sopiva vähägluteeniton vaihtoehto. Tätä täytyy itse kokeilla heti ensi kerralla!

Kuvat: Viena K

Nyt teillä hyvät lukijani on oiva mahdollisuus päästä maistamaan esimerkiksi tätä uutta Chickpea Quinoa subia, kun saan arpoa viidelle onnekkaalle lahjakortin Subway-ravintoloihin. Kertokaa mulle kommenteissa (oikean sähköpostiosoitteen kera), mikä on teidän lempparisubi, niin olette mukana arvonnassa. Arvonta päättyy tämän viikon sunnuntaina 13.1. ennen viikon vaihdetta ja arvonnan suoritan minä itse siitä seuraavien päivien aikana. Onnea arvontaan!

EDIT: ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Vuosi 2018 – tuhannen vuoristorata

12/31/2018

Vuosi 2018. Tuhannen vuoristorata, sanoisin. Tämä vuosi oli mulle yksi raskaimmista ja parhaimmista yhtäaikaa. Alkuvuosi on mennyt sellaisen sumun peitossa, että välillä tuntuu kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Kun hieman uskaltaa raottaa sitä sumuverhoa, joka edelleen tälläkin hetkellä saa aikaan kipristyksiä vatsanpohjalla, alkaa esiin paljastua vaikka jos mitä muistoja, tunteita ja hetkiä. Niin paljon raastavia ja kipeitä juttuja, mutta myös ihan sikana huikeita muistoja! Vastapainona sumuisalle alkuvuodelle on yksi elämäni parhaista syksyistä. Elämä on siis heitellyt todellakin vuoristoradan lailla niin ylä- kuin alamäkeenkin. Aloitetaanpa niistä hyvistä:

Mä pääsin reissaamaan enemmän, mitä olen koskaan reissannut kahdentoista kuukauden aikana. Yhteensä 16 ulkomaanmatkaa, mikä on aikamoinen määrä. Jokainen matka on ollut omalla tavallaan huikea ja jokaisesta matkasta olen äärimmäisen kiitollinen. Täällä Kanadassa broidi just eräänä päivänä kertoi, miten olen ihan nuoresta asti haaveillut, että joskus vanhempana pääsisin näkemään maailmaa oman työni kautta. Ja tässä sitä nyt ollaan, monen monta työmatkaa sekä kokemusta rikkaampana. Hassua, että tähän pisteeseen ollaan tultu kuin vaivihkaa, enkä ole osannut nähdä tilannetta nuoren Artun silmin.

Kävin viidessä uudessa maassa: Vietnam, Sveitsi, Slovenia, Itävalta sekä Latvia, joista etenkin nuo Keski-Euroopan maat saivat haukkomaan henkeä. Päällimmäisenä mieleen nousee kapeat, mutkittelevat vuoristotiet Alpeilla, joita pitkin kruisailtiin menemään ikkunat auki, tukka hulmuten reissulauluja hoilaten. Muutenkin meidän kesän road tripit (joita tein yhteensä kolme kappaletta) ovat jääneet mieleen kyllä ikihyviksi! Muutama muu mieleenpainuva tilanne on ehdottomasti aivan hullu vuorokauden mittainen Nellyn matka Cannesiin mahtavalla Suomi-porukalla, Grindelwaldin kylän läpi tallustelu Sveitsissä lämpimän illan vaihtuessa yöhön, sekä koko parin kuukauden takainen Thaimaan reissu yhdessä Janitan, Vilman ja Laurin kanssa. Näitä ja monia muita hetkiä tulen muistelemaan vielä pitkään.

Tästä päästäänkin seuraavaan vuoden kohokohdista: tutustuminen uusiin mahtaviin ihmisiin. Tuntuu hullulta, mutta juurikin Vilmaan (jota kautta myöhemmin Lauriin) olen tutustunut vasta helmikuussa, kiitos Thaimaan Turistiministeriön ja Qatarin yhdessä järkkäämän pr-matkan Thaimaan auringon alle, jonne suuntasimme Vilman kanssa toisiamme sen paremmin tuntematta. Thaimaa ei jäänyt viimeiseksi yhteiseksi matkaksi, vaan olemme sen jälkeen henganneet viikottain (plus useamman matkan ajan) neljän hengen poppoolla Vilman, Laurin ja Janitan kanssa. Yhteinen Whatsapp-ryhmä ilmoittaa olemassaolostaan päivittäin silloinkin, kun emme ole samoilla kulmilla. Tuntuu, kuin olisimme tunteneet jo vuosikaudet.

Podcast. Aloitimme Vienan kanssa No filter -podcastin juuri parahiksi silloin, kun mä voin kaikista huonoiten. Siksi en meinannut edes alkuun muistaa että sekin tapahtui vasta tänä vuonna. Mutta kyllä: studiolla on tullut ravattua ahkerasti (vasta) toukokuusta asti ja mikkiin höpöttely on ollut ihan super kivaa! Mikä parasta, kuuntelijoiden vastaanotto on ollut aivan huikea. Positiiviset ja kannustavat kommentit ovat tuntuneet erityisen tärkeältä siksi, että olemme molemmat Vienan kanssa antaneet paljon itsestämme, jotta samanlaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset pystyvät samaistumaan ja parhaimmassa tapauksessa saamaan vertaistukea meidän juttujen kautta. Kiitos siis teille kaikille! Vuodesta 2019 tulee podcastin osalta vieläkin mahtavampi.

Hypätäänpä ajassa reilusti taaksepäin. Kaikki sai alkunsa jo viime vuoden puolella, tänä vuonna hommat vaan eskaloituivat ihan kunnolla. Keväällä 2017 erosin. Elämä tuntui ensimmäistä kertaa ylitsepääsemättömältä. Tsemppasin itseäni kuitenkin todella paljon ja sain kuin sainkin huteran korttipinon kasattua jotenkuten kokoon. Pian alkoi pino yksi kortti kerrallaan sortua, mikä ilmeni elämässäni fyysisinä oireina – kuvioihin tuli ensimmäistä kertaa mukaan kamppailut viikottaisten paniikkikohtausten ja rytmihäiriöiden kanssa. En osannut yhdistää lankoja toisiinsa, enkä tiennyt mistä kiikasti.

Palasin takaisin aikaisempaan parisuhteeseen ja fyysiset oireet vähenivät. Hetkeksi. Suuri työmäärä, sen huono organisointi ja siitä koituva stressi saivat kuitenkin oireet jälleen voimistumaan alkuvuodesta 2018. Koko kevät olikin yhtä kamppailua mielen ja kehon kanssa. Pahinta oli, etten edelleenkään osannut yhdistää palikoita toisiinsa ja luulin olevani vain liian herkkä. Iltaisin nukkumaan mennessä säpsähtelin hereille tukehtumisen tunteeseen, päivisin töitä tehdessä sydän päätti pistää rytmin totaalisen sekaisin. Elin täysin näiden henkisten ja fyysisten oireiden ehdoilla ja se oli ihan järkyttävää. Kiitos äidille, joka jaksoi jokaisen paniikkipuhelun, jonka soitin ihan vain varmuudeksi, jos sattuisi käymään niin että henki lähtee. Kiitos myös Janita, joka tuli yövieraaksi tai otti luokseen, kun omat olotilat menivät liian hankaliksi. Ei varmaan tarvitse enempään selittää, jotta ymmärrätte tilanteen vakavuuden. Näin jälkikäteen miettiessä tulee ihan kylmät väreet itsellekin, kun tajuaa kuinka huonossa jamassa olen ollut…

Tätä kauheutta jatkui oikeastaan koko kevään. En ollut enää se sama energinen Arttu, vaan koko ajan varpaillaan peläten muljahduksia, puutuneita raajoja, outoja olotiloja kropassa sekä kuolemaa. Kaikkea ja kaikkialla. Myös kaikilla niistä huikeista reissuista, joita sain kokea. Moni matkoista onkin näin jälkikäteen mietittynä sumun peitossa. Ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin myös jättäytymään pois tapahtumista ja tilanteista, sillä psyyke ei kestänyt mitään stressaavaa. Olin aivan pyörällä päästäni.

Loppukeväästä kaikki kuukausia pinnan alla velloneet ongelmat purkautuivat tulivuoren lailla. Kroppa sanoi itsensä irti, uuvuin totaalisesti ja samaan syssyyn, kaiken kukkuraksi, tuli ero. En ole eläissäni ollut niin huonona. Onneksi olin aiemmin tajunnut tyhjentää kalenterin koko kesän ajalta. Oli aika keskittyä itseensä.

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin olen jollain tapaa kiitollinen kaikesta tapahtuneesta, sillä nyt osaan todella arvostaa omaa terveyttä (niin henkistä kuin fyysistäkin) sekä tiedän omat rajani paljon aiempaa paremmin. Fyysiset oireet loppuivat lähes kokonaan kesäkuun jälkeen, kun sain totaalisen paussin ihan kaikesta. Mennyt syksy onkin tuntunut erityisen kivalta siksi, että olen voinut jälleen elää normaalia elämää ilman jokapäiväisiä paniikkikohtauksia tai sydämen tykytyksiä. Ilman inhottavia tuntemuksia, joita luulin kuukausien ajan normaaliksi, oman mielen luomiksi olotiloiksi. Tuntuu, kuin olisin saanut revittyä kehon ympärille pyöritellyn kelmun auki ja hengittäminen luonnistuu jälleen ilman paineen tunnetta rintakehällä. Menneet tapahtumat ovat käynnistäneet liikenteelle koko elämän mittaisen itsensä huolehtimisprosessin.

Olen super fiiliksissä myös siitä, että olen vihdoin saanut aloitettua urheilun (vaikkakin erinäiset sairastumiset ovat koittaneet pysäyttää meikäläisen urheiluintoa ihan huolella). Fyysisestä kunnosta huolehtiminen todella vaikuttaa myös pääkopan toimintaan, puhumattakaan siitä, miten paljon iloa tulee kun näkee jo pieniäkin tuloksia kropassa (ihan vain leuhottaakseni, että paino on noussut melkein kymmenen kiloa kesän jälkeen ja se jos joku on mulle iso juttu!) Jospa kesä 2019 olisi vihdoin meikäläisen rantavuosi, heh 😉

Mutta että sellainen vuosi 2018 noin niinkuin erittäin suurpiirteisesti. Linnanmäen puuvuoristorata ei tunnu missään tämän rinnalla. Tätä nykyä olen taas huomattavasti viisaampi monessa mielessä kuin hypätessäni vuodenvaihteessa mukaan kuluneeseen hullunmyllyyn. Nyt olen todellakin valmis vastaanottamaan uuden, toivottavasti kaikilta osa-alueiltaan paremman vuoden. Mulla on muutamia suunnitelmia ja lupauksia itselleni, joita kohti aion pyrkiä. Haluan eritoten keskittää paukkuja pitkään haaveilemiini asioihin ja katsoa muutamat kortit. Tällä hetkellä tiedossa on jo parikin huikeaa muutosta, mutta niistä lisää myöhemmin.

Ei muuta, kuin oikein mahtavaa ja ilontäyteistä vuodenvaihdetta kaikille!

Tarinat vuoden tykätyimpien instakuvien takaa

12/27/2018

Blogeissa on kiertänyt tosi mielenkiintoisia tarinat vuoden yhdeksän parhaan IG-kuvan takana –postauksia, johon myös mä haluan antaa oman osani. Mä julkaisin tämän vuoden aikana yhteensä 214 kuvaa Instagramissa (tai okei, liian aikaista sanoa näin, koska luultavasti tulen kyllä vielä postaamaan kuvan jos toisenkin ennen vuoden vaihtumista), joista tykättiin 147 600 kertaa. Hullu määrä! Paljon on siis tullut tehtyä sisältöä itselle tärkeistä tilanteista, paikoista ja hetkistä ja haluankin raottaa teille hieman taustaa kuvien takaa. Here we go:

1. New York, my love! Oltiin Jantsan ja Mertsan kanssa pyörähtämässä muotiviikoilla viime syksynä, eikä sää ollut aivan koko aikaa täydellisen aurinkoinen kuin aikaisemmilla reissuilla. Kuten kuvasta näkyy, vettä oli ennen kuvanottohetkeä tullut kuin saavista ja tämän lätäkön bongattua halusin saada tällaisen hauskan heijastus-kuvan itsestäni. Janitan kanssa kauhealla kiireellä räpsittiin ja juuri parahiksi saimme kuin saimmekin kuvan otettua ennen kuin taivas repes uudelleen, eikä lammikko enää heijastanut ollenkaan.

2. En tiedä miksi sateenvarjot trendaa mun feedissä, mutta tässä jälleen ollaan sateen jälkeisissä tunnelmissa Janitan kanssa Lake Bledillä Sloveniassa, jossa olimme yhdessä Vilman ja Laurin kanssa. Olimme juuri nousseet jäätävän kylmästä, epätodellisen turkoosista vedestä ylös, kun Vilma alkoi spontaanisti räpsimään kuvia meidän kuivailuista. Tästä tuli niin maaginen! Jälkikäteen joku Vilman seuraajista tiesi kertoa, että tuolla vedessä asustelee valtavan kokoisia karppeja. En koskenut sen jälkeen turkoosiin veteen pikkuvarpaallakaan 😀

3. Tässä kuvassa olimme juuri saapuneet Levin Igluille yhdessä Saran, Henriikan, Joonaksen ja Teenan kanssa Peak Performancen vieraaksi, ja mä halusin välttämättä saada pikapikaa yhden kuvan meitsistä naatiskelemassa maisemista ennen seuraavaa aktiviteettia. Muistan, kun julkaisin tän kuvan seuraavana aamuna, ja kysyin reissuseuralaisilta monta kertaa, et luuleekohan jengi (etenkin äiti) meitsin olevan alkkis, kun on viinilasi kädessä “heti aamusta”. Todellisuudessa lasissa ei ollut edes viiniä 😀

4. Tämä hetki on jäänyt mieleen hyvin: olimme muutama päivä aiemmin saapuneet takaisin Suomeen pr-matkalta Sveitsistä ja meitsi oli spontaanisti ostanut itselleni elämäni ekan Guccin tuotteen palkintona siitä, että olin selvinnyt läpi aivan järkyttävän kevään. Vienan kanssa menimme kuvaamaan lämpimänä kesäpäivänä pari korttelia alaspäin asukuvia ja jos oikein muistan, niin tämä oli viimeinen julkaisu IG:ssa ennen mun kahden kuukauden lomaa kai-kes-ta. Se oli paras ja tärkein päätös ikinä!

5. Meidän reissu Koh Samuille Vilman, Laurin ja Janitan kanssa muutama kuukausi sitten oli ehdottomasti yksi parhaista tänä vuonna tapahtuneista matkoista. Tämä kuva on otettu hirveässä kiireessä just ennen kuin pimeys laskeutui täysin. Ja muistanpa vielä, että meitä taidettiin huhuilla tuossa vaiheessa jo illalliselle, mutta tiedättehän, you gotta do what you gotta do. Hahah.

6. Synttärikuva meitsistä niinikää Koh Samuilta, päivää ennen pääpäivää eli 25-vuotissynttäreitä. Tuo meidän rannalla palmusta roikkunut liaani oli muuten ihan huikea, mutta alkoi pyöriä kuin hyrrä heti, kun sen kyytiin hyppäsi. Voitte varmaan arvata, kuinka huono olo tulee, jos normaalissa keinussakin saa pidätellä purjoa sisällä koko ajan. Mistä johtuu, että vanhemmiten pää ei kestä mitään heijaavaa/pyörivää liikettä?!

7. Tässä kuvassa on käytetty oikean kuvakulman ja rajauksen taktiikkaa. Voin nimittäin kertoa, että oli muutama muukin ihminen tuolla Riomaggioren rannassa ottamassa itsestään kuvaa taustalla näkyvän värikkään talomeren edessä auringonlaskun aikaan. Ja kun tuo kalliopläntti oli oikeasti tosi pieni, eli tässä kuvassa näkyvä tyhjä tila oli kaikki mitä tarjolla oli. Anyways, ihan yks mun lempparipaikoista ja näkymistä, ihmismassoista huolimatta!

8. Jälleen yksi sateen jälkeinen hetki meikäläisen feedissä. Tämän on Sveitsin matkalta, Pilatus-vuoren huipulta. Koko päivänä aiemmin emme olleet nähneet mitään muuta kuin harmaata, nimittäin sankat sadepilvet olivat saartaneet meidät totaalisesti reilun 2000 metrin korkeuteen. Kesken illallisen sade loppui ja pilvet väistyivät, josta syystä tilanne oli hyödynnettävä. Niinpä kirmasimme äkkiä koko bloggaajakonkkaronkka ottamaan ilon irti kirkastuneesta säästä juuri parahiksi auringonlaskun aikaan. Henriikan kanssa uhmasimme vuoria ja kipitettiin pitkin kapeaa polkua jyrkänteen reunalle josta avautui MIELETÖN maisema Luzernin kaupunkiin! Jälkikäteen mietittynä ehkä asteen liian rohkeaa, johtuen juuri sateesta, sillä jos jalka olisi luiskahtanut väärässä kohtaa, olisi se ollut bye bye. Mutta pakko sanoa, että kaukaa kauhuissaan tilannetta seuranneille tuo “nyppylä” näytti huomattavasti hurjemmalta mitä oikeasti oli. Enkä mä ikinä lähtisi kekkaloimaan puolenmetrin levyiselle maakaistaleelle rotkon viereen kuvien takia, ihan niin uhkarohkea en ole.

Toinen mun mielestä hauska fakta tämän kuvan takaa on, ettei tämä ole täysin aito. Hups. Vaakakuvassa näkyi kaunis pilvenhattararykelmä, pystykuvassa ei. Halusin laittaa instaan pystykuvan ja pilvenhattarat. Tässä lopputulos. Aikamoinen huijari. Voisin kirjoittaa aivan oman postauksensa kuvien manipuloinnista.

9. Tässä ollaan syksyisellä Somersbyn järjestämällä Lapin matkalla. Mä makasin lasi-iglussa omassa vuoteessa järkyttävässä horkkakuumeessa, kurkku orastavan angiinan takia aivan tukossa ja niin rikki, kun en voinut lähteä muiden matkaan revontulia bongailemaan. Onnekseni sain saman shown sänkyyn asti ja vieläpä siitä kuvan ikuistettua. Kaikessa karmeudessaan tuo ilta oli todella ikimuistoinen!

previous 1 … 8 9 10 11 12 13 14 … 145 next