Tällä viikolla No filterin aiheena on naimisiin meno ja häät. Keskustelemme muun muassa siitä onko kannattavaa enää astella alttarille sanomaan tahdon, kun puolet avioliitoista päätyvät nykyään kuitenkin eroon. Miten on, katuuko Viena kuuden vuoden avioliittoaan ja millaisista häistä taas minä haaveilen? Mukana studiossa meidän kanssa jutustelemassa on ihka ensimmäistä kertaa myös vieras, hyvä ystävämme Paju Dare, jonka häitä tanssittiin vain pari kuukautta sitten. Mitä ajatuksia aihe teissä kuulijoissa herättää?
Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia
Takana on ensimmäinen viikko täyspäiväistä työntekoa – alan pikku hiljaa saamaan kiinni homman jujusta, vaikka alkuun tuntuikin kieltämättä vähän pahalta totutella jälleen raastavaan herätyskellon pirinään. Mutta on ihan parasta alkaa saamaan elämään jotain rytmiä, niin kivaa kuin aivoton palloilu olikin. Tämän syksyn päätavoite meikäläisellä on saada arki pyörimään rutiinien ympärillä, sillä veikkaan, että hyvä arkirytmi on salaisuus työssä jaksamiseen. Ei enää uupumisia kiitos!
Yksi konkreettinen rytmin tuoja on treenaaminen, jonka olen jälleen aloittanut. Hommat on nyt nostettu uudelle levelille sen suhteen, sillä me hommattiin Janitan kanssa yhteinen personal trainer, joka ruoskii (toivottavasti ei kirjaimellisesti) meidät kohti parempaa elämää. Eilen sunnuntaina oli ensimmäinen oikea treenipäivä ja huhhei että olikin rankkaa mutta myös kivaa! Oon ihan fiiliksissä. Päätettiin palkita itsemme järkkäämällä brunssi treenien jälkeen meitsin luona, olohuoneen lattialla tottakai, koska pienessä kämpässä asustelen eikä ruokapöytää löydy.
Neliöitä mun lukaalista löytyy 30 (tai oikeasti kai 29 mutta kolmosella alkava kuulostaa mielestäni paremmalta). Asun siis pienessä yksiössä Helsingin kanta-kaupungissa eikä tilaa ole aivan mielettömästi, kaappitilasta puhumattakaan. Varsinkaan erittäin kompaktissa keittokomerossani, jossa kaappeja on tasan kaksi kappaletta ja toinen on ruoka-aineiden täyttämä. En ole siis jaksanut juurikaan kerätä mitään astioita, vaan olen kantanut mukanani muutamia kotoa poismuuttamisen jälkeen mukaan tarttuneita välttämättömiä kippoja ja kuppeja. Joskus ehkä ostanut jonkun yksittäisen lasin tai lautasen kuvauksia silmällä pitäen ja jotta ne vieraat, jotka täällä joskus käyvät kylässä, eivät joudu syömään samalta lautaselta kanssani tai juomaan suoraan hanasta haha. Välillä on kyllästyttänyt todella paljon, kun joudun tarjoilemaan kaikki ruoat aina samoista astioista. Tykkäisin siitä, että myös ruokailuhetki olisi esteettinen. Olinkin erittäin innoissaan, kun kuulin, että pääsen tekemään yhteistyötä Arabian kanssa heidän uuden Mainio-astiasarjan tiimoilta.
Tutustuin itse ekaa kertaa Mainio-astiasarjaan, kun kuvasin Natan ja Henriikan luota hauskat videot Arabian keväällä järjestämään Off The Table -näyttelyyn. Sen lisäksi, että astiasto on tyylikäs ja ajaton mustavalkoisen kuosinsa ansiosta, on se myös äärettömän kätevä etenkin pieniin koteihin, joissa säilytystilaa ei ole paljon. Kaikki lautaset ja kupit kun on suunniteltu pinoutumaan tilaa säästävästi, sekä niin, että samoja astioita voi käyttää yhtälailla uunissa kuin pakastimessakin. Mun lemppariominaisuus on, että sarjan lautaset toimivat kansina astiaston kulhoihin. Jos esimerkiksi ruokaa jää yli, ei sitä tarvitse erikseen siirtää säilytysrasiaan vaan samat astiat ajavat myös rasioiden virkaa. Koko sarja menee siis pieneen tilaan, eikä erinäisiä paistovuokia tai säilytysrasioita tarvitse ostaa pienen keittiön kaapin täytteeksi. Jopa mun keittokomeron ainoassa astiakaapissa on vielä tilaa jäljellä vaikka säilytän siellä koko Mainio-astiasarjaa.
Katoin siis ensimmäistä kertaa nämä uudet tyylikkäät astiat meitsin olohuoneen lattialle ekojen treenien kunniaksi. Laitoin Spotify:sta Brunssi-nimisen soittolistan pyörimään ja voilá – brunssihetki oli valmis. Puitiin Janitan kanssa ensimmäisiä treenejä ja tultiin molemmat siihen lopputulokseen, että urheilu tulee tuomaan molempien elämään just sitä kaivattua rutiinia, mikä ehkä meidän elämistämme on puuttunut. Kyllä kelpasi istuskella tyynyillä, hörppiä teetä sekä mutustaa aamiaisherkkuja suupielet croissantissa. Naureskeltiin, että PT:n antama ruokapäiväkirja-haaste tulee lähtemään hyvin käyntiin, kun heti ensimmäisenä päivänä listalta löytyy niin vanilijaviineriä kuin myös lakua.
Photos by me and Janita Autio
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Flow-viikonloppu on usein selkeä kesän ja alkavan syksyn taitekohta. Muistan viime vuonna, kun lähdimme Vienan kanssa Roomaan heti festariviikonlopun jälkeen ja reissulta palatessa vastassa oli huomattavasti viilenneet ilmat sekä sellainen syksyfiilis, mikä myös nyt on tullut ilmoille. Säät ovat kyllä edelleen vallan mainiot, mutta kai se sitten on pään sisällä oleva henkinen juttu, joka saa koko kaupungin näyttäytymään erilaisessa valossa kuin ennen Flowta. Myös kadulla tuulen mukana pyörivät lehdet. Enää ei ole kesä.
Palataan vielä hetkeksi viime viikonloppuun. Flow oli meitsille kolmas laatuaan ja tätä viikonloppuahan oli muuten odotettu! En mene festareille koskaan niinkään pelkästään musiikki mielessä vaan aistimaan tunnelmaa kokonaisuudessa. Rakastan miettiä mitä pukea päälle, sillä festareilla voi käyttää arkielämää enemmän luovuutta vaatteiden suhteen. Tykkään myös tsiigailla muita tyylikkäitä ihmisiä, joita koko alue tuntuu olevan täynnä. Tänä vuonna trendasi selkeästi kokoasut ja värikkäät kuosit. Myös kapeat aurinkolasit, joita löytyi niin itseni kuin varmaan about joka toisen vastaan tulevan nenältä. Odotin viikonloppua myös ihan äärettömän paljon siksi, että pääsisin näyttämään mestaa Norjasta asti saapuneelle ystävälle Mallylle ja hänen poikaystävälleen. Tutustuimme Thaimaassa pressimatkalla viime keväänä ja kun Vilman kanssa puhuimme Flowsta, Mally halusi päästä itse paikanpäälle. Ja nyt se vihdoin toteutui!
Meitsillä tämän vuoden teema oli mennä kirjaimellisesti Flown mukana. En ottanut mitään stressiä siitä, mitä kaikkea pitäisi keretä tekemään ja ketä kaikkia näkemään. Kaikki Flow-kävijät tietävät, että tuttuja tulee vastaan joka toisella askelmalla ja jos olet luvannut nähdä yhtä kavereistasi kymmenen minuutin päästä, niin todennäköisemmin olet perillä tunnin päästä jolloin tämä kyseinen kaveri on kerennyt jo törmäämään omiin tuttuihinsa ja painumaan omille teilleen, haha. Siksi tänä vuonna päätinkin mennä virran mukana ja oli kyllä paras päätös pitkään aikaan! Kiitos kaikille, joiden kanssa sain hengata ja te kenen kanssa ei törmätty, sovitaan treffit nyt kun syksy tulee nimittäin jokaiset kahvittelukerrat on enemmän kuin tervetulleita.
Pakko nyt vielä tähän loppuun heittää sananen itse musiikista: ehdottomasti parhaat keikat tänä vuonna vetivät Anna Puu sekä Yaeji. Itseasiassa kovin montaa muuta keikkaa en edes kerennyt käydä kuuntelemassa kun aika hurahti mukavasti mm. punaisissa säkkituoleissa istuskellessa, Backyardilla tampatessa sekä ruokakojuilla (Lie Mi ja Shangai Tacot NAMM). Kiitos Flow! Tästä on hyvä lähteä kohti syksyä.
Tänään aamulla ulos lähdettyä ilmassa oli selkeästi ensimmäistä kertaa syksyn tuntua. Hämmentävää, miten vielä perjantaina päällä oli täys kesäfiilis ja paria päivää myöhemmin löydän itseni hytisemästä aamun viileydestä. Ei siinä, jopa oikeastaan kivaa taas aloittaa syksy varsinkin kun aurinko paistaa mukavasti ja muutenkin mieli on odottavainen tulevien kuukausien suhteen.
Jos viime viikolla rikoin blogihiljaisuuden loman jälkeen, niin nyt olisi aika rikkoa myös hiljaisuus mun ja Vienan No filter podcastin osalta – jutustelemme näin syksyn ensimmäisessä jaksossa siitä, tekikö se loma sen, mitä molemmat lähdimme lomalta hakemaan? Ja miten usein loma ei ehkä saakaan energiatasoja takaisin toivotulle levelille, vaan saattaa jopa viedä voimia entisestään. Ottakaa kuitenkin jakso haltuun ja tästä edespäin hommat jatkuvat podcastin osalta aivan kuten ennenkin. Joka tiistai on siis uusi jakso tulilla!