KÖÖPENHAMINA VINKIT

08/07/2017

Ostin aika extempore lennot Köpikseen viime viikolle, kun kerran halvalla sai. Rakastan tuota kaupunkia kerta kerralta enemmän, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Ihmiset olivat edelleen super tyylikkäitä, raflat ja kahvilat huikeita ja tunnelma mukavan rento kuten aikaisemmin. Tällä reissulla messissä oli henkilökohtainen opas (Köpiksessä asuva frendi), joka näytti meitsille paikkoja ja noh, minä ajattelin jakaa osan näistä vinkeistä eteenpäin teille. Siispä tässä – Kööpenhamina vinkit (paikallisen näkökulmasta):

RAMEN TO BÍIRU
ENGHAVEVEJ 58
1674 KÖÖPENHAMINA V

Käytiin syömässä eräänä iltana Japanilaisessa Ramen To Bíiru –nimisessä raflassa aivan tajuttoman hyvät ramenit! Paikka oli kuin suoraan Tokiosta (tai näin kuvittelen, sillä en ole kaupungissa koskaan käynyt) pelikoneineen ja automaatteineen – myös ruoat ja juomat tilattiin näistä automaateista nappuloita painamalla. Ruoka ja juomat olivat molemmat aivan 5/5. Iso peukku!

Jægersborggade

Tämä Nørrebrossa sijaitseva katu on yksi Köpiksen hipsterimmistä kaduista for sure – kadulta löytyy rennosti sisustettuja kahviloita, pieniä Second Hand -putiikkeja, nestemäisestä typestä tehtyä orgaanista jätskiä ja kaktuskauppa näin muutamana esimerkkinä. Itse pyörähdin parissa eri putiikissa, joista toinen oli pelkästään miehille suunnattu second hand -liike nimeltään P-A-R. Valikoimassa oli esimerkiksi Stone Islandia, Ralph Laurenia ja Valentinoa eli korkealaatuista tavaraa. Ilmeisesti liikkeessä on mahdollisuus myös kahvitella ikkunalaudalla majailevasta kahvikoneesta päätelle.

Kävipä kadulla myös hauska sattuma: olimme kasuaalisti kävelemässä, kun huomasin valokuvaajan pitkällä putkella nappailemassa kuvia meistä edessä olevalla kulmalla. Mies pysäytti meidät kohdallaan ja kysyi josko saisi käyttää meistä ottamaa kuvaa (en enää muista mihin tarkoitukseen). Annoimme luvan ja pyysimme voisiko lähettää meille otoksen. Ei kuulemma samaa voinut antaa, mutta tarjoutui ystävällisenä ottamaan kuvan meitsin iPhonella. Tässä täysin kasuaali tilanne ikuistettuna. Hahah.

KØDBYEN – MEATPACKING DISTRICT

Helsingissä Teurastamo voisi olla verrattavissa tähän Köpiksen urbaaniin hipstereiden mekkaan. Tosin tämä “Teurastamo” on hippusen isompi kompleksi – cooleja rafloja, yökerhoja, kahviloita ja gallerioita löytyy useampia laatuaan, joista jokainen paikka tottakai loistaa tyylikkyydellään. Kødbyen sijaitsee Vesterbrossa, ei siis kovinkaan kaukana city centerista. Kerkesin kokeilemaan safkapuolelta ainostaan pizzan mother -nimisessä ravintolassa, joka oli hintaluokaltaan aikalailla Suomen tasoa. Pizza oli erittäin hyvää!

Suurin osa Kødbyenin mestoista jäi kokeilematta, joten tänne on pakko päästä ens kerralla myös!

SIDECAR – KÖÖPENHAMINAN PARAS BRUNSSI
Skyttegade 5
2200 KÖÖPENHAMINA N

Frendini oli varannut meille paikat vaatimattomasti Köpiksen parhaaksi väitetyltä brunssilta. Komppaan kyllä tätä väitettä, sillä kaikki mitä söin, oli todella maukasta ja safkaa oli paljon! Listalta pystyi tilaamaan itselleen mieluisan kombon (mä päädyin Veggie Brunchiin sisältäen chia puddingia, munakasta ja amerikkalaisia pannukakkuja), joka tuotiin pöytään. Tämän lisäksi lisäksi tarjolla oli buffet-tyyppisesti kaikkea juustoista Skyr-annoksiin ja avocado toasteihin. Listan annokset eivät olleet valtavia, mutta hyvä vain, sillä muuten en ainakaan itse olisi jaksanut maistamaan varmaan mitään muuta. Koska meidän pöydässä istui muitakin, joiden kanssa ruoka jaettiin, en kehdannut alkaa sen erityisemmin kuvailemaan annoksia 😀

PAPIRØEN – COPENHAGEN STREET FOOD

Valtava halli täynnä street foodia kaikkalta maailmasta. Tämä paikka on todellinen street foodin ystävän mekka, sillä valinnanvaraa on ihan järjettömästi! Me söimme perusvarmat bursat ja bataattiranut Surf n Turf Burgerista. Burgeri oli perushyvää, mutta ens kerralla kokeilisin ehkä jotain hieman erikoisempaa annosta. Ainakin korealaisen Bulko -nimisen mestan bimbimbap sekä kimchi-annokset näyttivät törkeen hyviltä (ja suosituilta)! Kaikille löytyy varmasti jotakin.

Suosittelen menemään tänne ajan kanssa, sillä hetki kuluu ihan vain eri kojuja ihmetellessä ja jonottaessa (paikka oli ainakin perjantai-iltana aivan täynnä), ja ruoan jälkeen on mukava jäädä istuskelemaan kanaalin äärelle nauttimaan päivästä.

LA BANCHINA
Refshalevej 141A
1432 KÖÖPENHAMINA K

Ihan huikea hidden treasure La Banchina sijaitsee myöskin merelle johtavan kanaalin varressa vähän matkan päässä Copenhagen Street Foodista. Vanha, hieman rempallaan oleva ravintolarakennus laitureineen kutsuu viettämään aikaa. Jengi tulee tänne oikeasti oleilemaan pidempiä aikoja ja on kuulemma todella suosittu paikallisten keskuudessa. Päärakennuksen vierestä löytyy erittäin söpö sauna(!!), josta pystyy helposti pulahtamaan mereen uimaan. Meitsi ei saunaa kerennyt testaamaan, mutta tää olis kyllä aika huikee kokemus. Aurinkoisena päivänä aivan täydellinen mesta viettää siis aikaa!

Nyt kun katson, niin aika ruoka edellä ollaan näköjään menty viime viikolla. Mutta niinhän se menee, että ruokapuoli täytyy olla kunnossa, jotta jaksaa tutkia paikkoja. Ja päivän kun pyöräilee, niin nälkä pääsee helposti yllättämään. Summa summarum: mahtava reissu tälläkin kertaa takana ja toivottavasti pääsen pian jälleen uudestaan mestoille. Toivottavasti nämä Kööpenhamina vinkit ovat hyödyksi teille! Ja niin, saa laittaa kommentteihin tulemaan lisää vinkkejä meikäläiselle tulevia reissuja varten.

Pohdintaa omaksi itsekseen kasvamisesta

08/03/2017

Photos by Janita Autio

Käydessäni jälleen viime viikonloppuna kotona, nousi mieleeni paljon ajatuksia aikuistumisesta, jotka haluaisin jakaa teidän kanssa. Olen asunut poissa kotoa jo useamman vuoden ajan. Kotiin on aina kiva mennä käymään, sillä siellä asiat tuntuu olevan samalla tavalla turvallisesti ennallaan kuten ennenkin. Ehkä jokin matto on vaihtanut paikkaa, tai yksi romukasoista hävinnyt autokatosen kulmalta. Pääpiirteittään kaikki on kuitenkin aivan kuin viisi vuotta sitten.

Muutama päivä kotoilua riittää hyvin, kunnes olen jälleen valmis palaamaan takaisin omaan kuplaani ja omiin rutiineihini Helsinkiin. Tuntuu ihanalta kulkea tuttuja katuja pitkin ja tuntea kuuluvansa jonnekin niin voimakkaasti. Myös viime viikonlopun jälkeen bussista pois hypätessä sisällä tuntui lämpimältä ja hyvältä: täällä on mun koti! Se ei ole enää se paikka, jossa olen lapsuuteni/nuoruuteni viettänyt, vaikkakin sillä kodilla on aina tietty paikka sydämessä. Koti on siellä, missä on hyvä olla ja kulkea juuri nyt. Niinhän se menee, että me “lapset” aikuistumme ja alamme rakentaa omaa elämää kukin itselleen parhaaksi näkemäänsä paikkaan: joskus lapsuudenmaisemat tuntuvat oikealta paikalta elää, toisinaan kaupungit kauempana houkuttelevat.

Samalla tavalla käy meidän lasten ajatusten ja arvojen kanssa. Vanhemmilta ja heidän arvoistaan oppii paljon, mutta silti jokainen muotoutuu juuri omanlaisekseen yksilöksi omien ajatustensa kanssa. Osa vanhempien opeista jää voimakkaasti mieleen, mutta toisinaan myös uudet ajatukset tuovat toisenlaista näkemystä elämään. Siinä sitä onkin tehtävää, kun yrittää miettiä mikä itsestä tuntuu parhaalta ja oikealta –miten minä yksilönä ajattelen asioista ja elämästä. Vaikka me olemme täysin samaa verta ja “lihaa” kuin vanhempamme, olemme me silti eri ihmisiä, joiden kaikki mietteet tai mielenkiinnot eivät mene täysin yksiin. Eräs ystäväni kerran näytti minulle muuan runon, joka mielestäni tiivistää elämän ja aikuistumisen aika täydellisesti. Se menee näin:

“Ja nainen, joka piteli lasta rintaansa vasten, sanoi:
Puhu meille Lapsista.
Ja hän sanoi:

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.

Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.

Voitte hoivata heidän ruumistaan, mutta ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa,
minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.

Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen,
mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.

Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.
Te olette jousia, joista lapsenne singotaan elävinä nuolina.

Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla ja
Hän taivuttaa teidät voimallaan,
jotta hänen nuolensa sinkoisivat kauas ja nopeasti.

Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin.

Sillä samoin kun Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät,
Hän rakastaa myös jousta,
joka on järkkymätön.”

Muistan vielä varsin hyvin, kun tajusin ensimmäistä kertaa, että jossain vaiheessa tarvitsee irtaantua vanhemmista ja pystyä elämään yksikseen. Silloin ajatuskin hirvitti, enkä olisi millään halunnut aikuistua. Nyt jälkikäteen katsottuna kaikki on mennyt aivan itsestään, kivuttomasti ja helposti, tähän pisteeseen missä tällä hetkellä ollaan. Koen olevani itsenäinen ihminen, joka ei tarvitse enää vanhempia koko aikaa rinnalleen. Ja tämä kaikella rakkaudella, sillä tuntuu aina hyvältä olla yhteydessä omaan äitiin ja iskään. Mutta että nukkumaan mennessä ei ole enää koti-ikävää, kuten usein nuorena yökyläillessä. Mulla kun on oma koti, ja lapsuudenkoti se yökyläpaikka, jossa saattaa vähän kaivata iltaisin omaan kotiin.

VIDEO – Saariviikonloppu Estholmenissa

08/02/2017

Palataan vielä hetkeksi reilun viikon takaiseen saariviikonloppuun, joka oli yksi ehdottomasti tämän kesän parhaista. Laiskasta kuvaamisesta huolimatta sain kursittua kokoon ihan kivan videonpätkän tuolta uskomattoman kauniilta saarelta. Mieleen jäi ehdottomasti parhaiten lauantaipäivän saunominen, kun meri oli aivan tyyni, aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja lämpöasteita riitti sen verran mukavasti, että ulkona tarkeni olla tuntikausia pelkät uimashortsit jalassa. Toivottavasti meidän ihana fiilis välittyy videon kautta myös teille sinne ruutujen toiselle puolelle.

Nyt tämä jäbä alkaa pakkaamaan, sillä suuntaan loppuviikoksi Köpikseen! Jee, luvassa on kaikkea jännää.

PS. Muistakaa tilata mun kanava YouTubessa!

MY CRIB: Olohuone ja täydellinen matto

08/01/2017

*Yhteistyössä Adora

Noniin, nyt vihdoin olisi luvassa kattavampaa asuntoesittelypostausta, jota noin kuukausi sitten teille lupailin. Aloitetaan meikäläisen hulppea 30 neliömetrin palatsin esittely olohuoneesta ( = toinen puoli yhdestä isosta tilasta), jossa tulee vietettyä ehdottomasti eniten aikaa. Koko sisustus on rakentunut suurimman elementin, ison kulmasohvan, ympärille, joka on löytänyt vihdoin parhaan paikkansa huoneessa. Alkuun se oli koko kämpän leveydeltä huoneen perällä, kunnes tajusin kääntää koko komeuden pidemmälle seinustalle. Tilaa menee yhtä paljon, mutta fiilis on huomattavasti väljempi nykyisellä sijoittelulla.

Ostin viime syksynä samoihin aikoihin sohvan kanssa harmaan villamaton, joka ei kuitenkaan istunut väritykseltään sisustukseen ollenkaan ja päätin luopua muuten kivasta matosta. Täydellinen matto on ollut etsinnässä siitä lähtien. Mietin muutaman erilaisen vaihtoehdon väliltä: halusin joko toisen värisen villamaton tai vaihtoehtoisesti pörröisen vaalean marokkolaismaton. Kun kuulin yhteistyömahdollisuudesta Adoran kanssa, päätin tutustua heidän Tuhat ja Yksi Mattoa -mallistoon. Kiinnostukseni herätti heti musta Antik-tilkkumatto, joka on käsityönä leikattu ja koottu vanhoista villamatoista. Tykästyin maton rustiikkiseen ulkonäköön joten valinta oli helppo. Päädyin suurempaan kokoon ( 200 x 300 cm ) ja voi sitä onnenpäivää, kun kuljettaja toi maton kotiovelle – olin kauheassa kiireessä lähdössä työhommiin, mutten malttanut olla asettelematta mattoa paikalleen. Matto on ihan täykkäri ja isompi koko ehdottoman hyvä ratkaisu – iso matto sitoo työpöydän ja sohvan kivasti yhteen luoden yleisilmeestä rauhallisen. Tiedoksenne, että tosi usein ihmiset päätyvät liian pieneen mattoon, joka saa kokonaisuuden näyttämään sekavalta. Vinkki, jonka olen oppinut erinäisiä sisustusohjelmia katsoessa, onkin hankkia tarpeeksi suurikokoinen matto niin, että se ylettyy kalusteiden (olohuoneen tapauksessa sohvan) alle. Näin kokonaisuus säilyy paremmin yhtenäisenä ja matto luo “tilan” toisen tilan sisälle.

Meikäläisen olohuone siis koostuu työpöydästä ja suuresta sohvasta, jonka sivulle sijoitin yksinkertaisen sohvapöydän toimittamaan sivupöydän virkaa. Kuten edellisessä sisustuspostauksessa kerroin, rakastan huonekasveja, jotka tuovat sisustukseen freesiä fiilistä ja kodikasta tunnelmaa. Olen sijoitellut kaktuksia ja muita kasveja ympäri kämppää – isoimmat ovat huoneen nurkassa porrastettuna ja pienempiä ikkunalaudalla sekä sivupöydällä. Näin vihreyttä riittää vähän joka puolelle. Seinille olen vihdoin saanut useamman taulun roikkumaan, joista kerron omassa postauksessa kylläkin myöhemmin lisää. Vielä nimittäin olisi muutama täydellinen yksilö hakusessa.

Mitäs te tykkäätte meitsin olohuoneesta? Mä olen itse tähän tyytyväinen ja vietän huomattavasti paljon enemmän aikaa kotona, kuin esimerkiksi reilu puolivuotta sitten, jolloin kaikki oli vielä aivan vaiheessa. Kyllä se niin vain on, että esteettisyys vaikuttaa suuresti viihtyvyyteen!

previous 1 … 50 51 52 53 54 55 56 … 145 next