Sisustuspohdintoja

02/22/2017

Musta tuntuu, että kämpässä alkaa vihdoin sisustuksellisesti olemaan niin sanotusti raamit kohdillaan ja tarvii miettiä yksityiskohtia. Oikeanlainen matto on edelleen hakusessa, vaikkakin viime kerrasta on pieniä muutoksia tapahtunut: edellinen oli melkein saman värinen sohvan kanssa ja arvatkaapa häiritsikö se mieltäni. Siksi vaihdoimme frendin kanssa mattoja päittäin ja tällä hetkellä lattiaa koristaa vanha kunnon Ikea Stockholm raitamatto. Se saa olla siinä, kunnes se oikea löytyy. Seinille tarvitsisi myös lisää meininkiä. Olen jo pitkään halunnut ns. tauluseinän, mutta jostain syystä julisteiden ja muiden taideteosten hankkiminen on super vaikeaa! En halua pelkästään uusia netistä tilattuja julisteita, vaan mieluummin random laareista löydettyjä aarteita. Toistaiseksi haku ei ole tuottanut juurikaan tulosta. Siispä kysymys: tietääkö joku, missä on Helsingin parhaat julisteapajat?

Mun kämpässä huonekorkeus on lähemmäs kolme metriä, mutta jostain syystä mittasuhteet hämäävät, eikä ilmavaa fiilistä synny. Ajattelin, että laittamalla isoja tauluja katonrajaan asti korkeat seinät saattaisivat tulla esiin paremmin. Toistaiseksi seinällä on kolmet kehykset, joista niistäkin yksi huutaa tyhjyyttä. Siksipä tein mallinnoksia siitä, minkä tapainen kollaasi voisi sohvan yläpuolella toimia. Minkä näistä te toteuttaisitte? Haluan nimenomaan rykelmän ylöspäin. Kertokaa ja kommentoikaa!

Aurinko ja satama

02/21/2017

Photos by Axel

Päässä pyörii miljoonia ajatuksia. Kirjoitanko hullusta maailmasta vai talveen kyllästymisestä – keuhkoanko ulos pään sisällä pyörivät tunnepuuskat – naputtelenko pinnallisesti vaatteista tai esimerkiksi auringonvalon ihanuudesta? Päätin, etten kirjoita mistään. Annan tässä postauksessa (jopa) omasta mielestä mageiden kuvien olla pääosassa. Olipa kerran aurinko ja satama.

Töitä, Tukholmaa ja töitä

02/20/2017

Huuuh, olipahan melkoinen viime viikko! Blogin päivittäminen jäi aivan totaalisesti, kun ei vain yksinkertaisesti riittänyt aika, enkä tietenkään ollut nyt tajunnut tehdä etukäteen mitään valmiiksi. Noh, joskus näin. Nyt taas takaisin normaaliin rytmiin.

Tosiaan: tiistaina tajusin tupla-buukanneeni itseni seuraavalle päivälle kahteen eri paikkaan kuvaamaan. Onneksi sain asiat järjestettyä ja kerkesin kumpaankin paikkaan kuten sovittua (opin, ettei kannata käyttää kahta kalenteria). Kuvausten jälkeen suuntasin tietokoneelle editoimaan videoita loppupäiväksi. Torstaina oli tiedossa aikainen herätys, sillä lähdin työmatkalle Tukholmaan. Istuin tietokoneella puoleen yöhön, jotta sain kaiken tarvittavan valmiiksi ja nukuin 3,5 tuntia ennen lentokentälle suuntaamista. Ei muuta kuin tulitikut silmissä kohti Tukholmaa.

Tukholmassa luvassa oli jälleen videokuvaushommia. Sugarilla on siellä pop-up tällä hetkellä ja mä kävin kuvaamassa heille fiilisvideota paikanpäältä. Vähäisistä yöunista huolimatta oli super kiva päivä! Työt tehtyä suuntasimme Sofoon (Södermalmilla oleva pieni, ERITTÄIN viihtyisä alue) safkaamaan ja kerkesimmepäs pyörähtämään parissa liikkeessä myös. Illalla lensin jo takaisin Helsinkiin. Sain just ja just raahauduttua kämpälle omaan sänkyyn, kun tipahdin aivan täysin. Väsy otti vallan! Eikä ihme – takana oli kaksi täyspitkää työpäivää ja vain silmällinen unta. Annoin itselleni luvan nukkua perjantaina pitkään.

Viikonloppu teki hyvää ja nyt meitsi on jälleen valmis uuteen viikkoon! Hyvää alkanutta viikkoa teille myös!

Ystävänpäivä

02/14/2017

Photo by Hayley

Tänään on ystävänpäivä. Päivä jolloin kaikkia niitä maailman parhaimpia tyyppejä muistetaan viesteillä, korteilla tai ehkä pienillä lahjoilla.

Ystävät eivät ole itsestäänselvyys. Maailmassa on liian paljon ihmisiä, joilla ei välttämättä ole ystäviä ollenkaan. Myös mä olen ollut tilanteessa useamman vuoden ajan, kun kotipaikkakunnalta ei löytynyt oikeastaan ketään, kenen kanssa hengata ja muistan elämän silloin tuntuneen aika raskaalta. Muut teinit viettivät hauskoja viikonloppuja ja iltoja kaveriporukoissa – itse istuin yksin kotona tietokoneen ääressä. Se oli karua aikaa se. Nuo ajat ovat saaneet arvostamaan jokaista sen jälkeen elämääni tullutta ystävää äärimmäisen paljon! Ja saan todella olla kiitollinen, nimittäin tätä nykyä heitä on elämässäni roppakaupalla.

Ystävyys merkitsee minulle luottamusta, huumoria, tukemista ja yhdessä kokemista. Ystävä on ihminen, jolle pystyy avautumaan niin hyvistä kuin huonoistakin asioista. Ystävälle voi myös kertoa ne kaikista urpoimmat vitsit ilman, että tarvii hävetä silmiä päästä. Ystävää haluaa auttaa ja tukea. Ystävä on ihminen, joka ei häviä elämästä, vaikka useampiakin kuukausia vierisi ilman yhteydenpitoa. Mulle ystävät ovat kaikki kaikessa. Olen överisosiaalinen ihminen, ja voisin hengata muiden ihmisten kanssa lähes 24/7. Harvoin on päiviä, kun oikeasti viihdyn yksin. En oikeastaan edes muista, milloin olen ollut viimeksi yksin kokonaisen päivän! Muiden seurassa on vain niin paljon mukavampaa.

Poden aika ajoin tunnontuskia siitä, olenko tarpeeksi hyvä ystävä muille. Minulla on elämässä niin paljon mahtavia ihmisiä, että tuntuu, ettei kiireisestä elämästä jää tarpeeksi aikaa olla kaikkiin tasapuolisesti yhteydessä. Haluaisin soitella, tekstailla ja jutella niin paljon useammin kauempana asuvien ystävien kanssa samoin, kuin nähdä lähellä asuvia useammin. Olen kuitenkin tajunnut sen, että todelliset ystävät pysyvät rinnalla, vaikkei viikottaista (tai edes kuukausittaista) yhteydenpitoa olisikaan.

Jos et vielä ole muistanut, niin soita tai laita nyt viimeistään viestiä niille tyypeille, keiden ystävyydestä olet kiitollinen. Mahtavaa ystävänpäivää kaikille! <3

previous 1 … 68 69 70 71 72 73 74 … 145 next