Bisma Eight Ubud

bisma eightbisma eightbisma eight

Viimeistä reissupostausta viedään! Hypätäänpäs ajassa pari viikkoa taaksepäin: saavuimme meidän viimeiseen majapaikkaan ennen kotiinpaluuta. Odotukset olivat korkealla jo pelkästään nähtyäni uskomattomia kuvia tästä Bisma Eight -nimisestä putiikkihotellista, mutta ne ylittyivät totaalisesti heti autosta ulos päästyä. Superystävällinen henkilökunta toivotti meidät tervetulleeksi kuinkas muutenkaan, kuin drinkkien ja lämpimien pyyhkeiden voimin. Jokainen laukku ja pussukka myös melkein revittiin käsistä, jotta vaan ei lihakset liikaa rasittuisi. Meinasi hieman hymyilyttää siinä uimashorteissa seisoskellessa – olimme juuri saapuneet vesiputouksilta ja olemus oli itse kullakin hieman ryytynyt.

It’s time for the last blog post from our trip. Let’s go back to Ubud for a while when we had just arrived to our last destination before returning back home. I had very high expectations just by seeing photos from the amazing Bisma Eight Boutique Hotel where we were supposed to spend the last two nights and boy they were right! We were welcomed by a drink and a hot towel not forgetting to mention very nice stuff. The first sight really got me.

bisma eightbisma eightbisma eightbisma eight

Hotelli on uusi, hyvällä maulla tyylikkäästi sisustettu ja täydellinen paikka rentoutumiseen: kävelymatka Ubudin keskustaan, mutta kuitenkin omassa rauhassa aivan viidakon laitamilla. Katolla sijaitsee Copper Kitchen & Bar, jonka raaka-aineet tulevat hotellin omasta puutarhasta ja löytyypä hotellista myös kahvila.  Sviitit joissa me yövyimme, olivat todella tilavat ja valoisat, ja voitteko uskoa, että kylpyhuoneessa oli oma puinen palju! Jep… Meinasin ratketa onnesta kun ensimmäistä kertaa oven aukaisin (mä kuulun siis noihin pulipuli-kylpyammehengaajiin).

Aamuisin ennen aamiaista hotellin katolla järjestetään joogatunti, jolle myös me osallistuimme. Vaikka en joogassa ole kahta kertaa enempää käynyt ja kovin paljon jäykempää jätkää ei Suomesta löydy, nautin tuosta aamuauringossa järjestetystä treenihetkestä ihan sikana! Olis huikeeta aloittaa jokainen aamu samalla tavalla.

The hotel is quite new, designed with a good taste and the perfect place to relax. Walking distance to Ubud Center but still in a peace and quiet right next to a jungle. On the rooftop is located a restaurant called Copper Kitchen & Bar and there’s also a café in the building. The suites that we stayed in were very spacious and light, and had own hot tub inside! I almost broke in two when I first saw it.

There’s a yoga class every morning on the rooftop of the hotel. Even though I have not done yoga for more than a couple of times and I’m so infelxible I really enjoyed the class. If it was possible I would start every morning like that.

bisma eightbisma eightbisma eightbisma eight

Meillä kävi vähän niin, että Ubud jäi itsessään oikeastaan tutkimatta, koska Bisma Eight. Melkein kolme viikkoa joka päivä ympäri Canggua huideltua hotellin zen houkutteli enemmän kuin Ubudin vilkkaat kadut. Aurinkotuoli, rauha ja kookos maistuivat paremmalta kuin pitkään aikaan. Näin muuten ehkä yhden hienoimmista auringonlaskuista ikinä juurikin tuon altaan reunalla.

Because of Bisma Eight we sort of forgot to explore Ubud. After three weeks of hustle in Canggu the zen of the hotel tempted more than the busy streets. It felt so good to be laying by the infinity pool with a fresh coconut watching the jungle in front of you. I watched probably one of the most beautiful sunset by that pool by the way.

bisma eightbisma eightbisma eightPhotos by me and Viena K

En valehtele, jos sanon Bisma Eight oli paras hotelli, missä olen yöpynyt. Miksikö? Noh ensinnäkään en ole koskaan ennen yöpynyt noin överiäässä hotelleissa, haha. Toinen syy on se, että hotelli oli sulautettu oivallisesti luonnon sekaan ja välillä tuli fiilis kuin olisi safarilla kaukana sivilisaatiosta. Palvelu oli äärimmäisen ystävällistä ja hyvää, ja arkkitehtuuri vetosi meikäläiseen. Viis kautta viis!

No doubt Bisma Eight is the best hotel I’ve ever stayed in. Why? First of all the service was just amazing but also I really liked the architecture. They had built the hotel very smartly and sometimes it felt like you are very far away from the civilization in a jungle.

*hotelliyöt saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Favourite outfits 2016

2016_favourite_outfits_12016_favourite_outfits_7miksitulit32016_favourite_outfits_42016_favourite_outfits_32016_favourite_outfits_2poikahei12016_favourite_outfits_62016_zalando_style_icon_male-3-of-72016_favourite_outfits_52016_favourite_outfits_8sand_copenhagen_jacket-5-of-7

Luvassa olisi vuoden 2016 lemppariasut! Hauska huomata, että Mustonen ei ole uskaltautunut pois mukavuusalueelta myöskään kuluneena vuonna. Väriskaala on edelleen “yllättävä”, jopa pirskahteleva: mustaa, valkoista, harmaata, mustaa, vihreää, mustaa, sinistä… Toisaalta – hyviä värejä kaikki! Ajattelin kollaasia vääntäessä, että pitäisikö heittää haaste itselleni liittyen tämän vuoden pukeutumiseen: enemmän värejä ja pois mukavuusalueelta. Sitten tajusin, että miksi turhaan, sillä tykkään mitä näissä lemppariasuissa näen! En toki sulje pois muita vaihtoehtoja, mutta tällä hetkellä tuntuu hyvältä olla väritön.

Väitän, että menneen vuoden aikana tulin varmemmaksi pukeutujaksi. Osaan sanoa paremmin, mistä oikeasti pidän. Tajusin myös, ettei haittaa olla tykästynyt useampaan eri tyyliin. Joskus on fiilistä street-henkiseen pukeutumiseen ja toisinaan taas suoriin housuihin ja poolopaitaan. Kaikista tärkeintä on kuitenkin tuntea olonsa mukavaksi. Ihminen kuitenkin hengaa vaatteet päällä ronskisti laskettuna 2/3 osan elämästään. Siksi on ihan okei a) miettiä, mitä päällensä laittaa b) olla tylsän värinen, jos siltä tuntuu.

Väitän, että vuosi 2016 oli pukeutumisen kannalta aivan hyvä. Mieleen ei ainakaan nouse mitään järkyttäviä häpeän hetkiä. Onko teillä noloja muistoja omista asuistanne?

It’s time for my favourite outfits from the past year! Funny that the color palette of my clothes still is the same. Mostly black with some grey and white. And when getting wild a little glimpses of green and blue are seen on the outfits too. Good job Arttu! Well, I think they are pretty nice colors. I was thinking of challenging myself this year while building up this photo collage. How about if you Arttu stepped out from your comfort zone and wore a little more colorful clothes? Then I thought to myself that why should I. Isn’t it enough if I like what I’m seeing? I can try to wear orange or yellow or whatever color shirts if I feel like wearing. It feels good to be lame at the moment though.

During the last year I got more secure about my style. I also realized that it’s okay to have a couple of favourite styles. Some days you can wear more street and relaxed clothes and other days have a turtleneck with wool pants. The most important thing is to feel good in whatever you’re wearing. We have some clothes on roughly 2/3 of our life and that’s why it’s fine to think about what to wear. Also to be lame if that’s what you want to go for.

Overall it looks like the year 2016 was alright what comes to the outfits. Or then I just don’t remember those embarrassing moment’s anymore.

Kiinni uuteen arkeen

mens_outfit_bali-3mens_outfit_balimens_outfit_bali-4mens_outfit_bali-2Photos by Viena K

Täytyy myöntää, että tuntuu hassulta (jopa hieman orvolta) olla yhtäkkiä päiväduuniton! Heti herättyä ei tarvitsekaan kiirehtiä minnekään, vaan voi avata silmät ja läppärin kaikessa rauhassa. Vaatteet saa pukea päälle kun siltä tuntuu (joka kylläkin tässä kämpässä tapahtuu aika vilkkaasti, sillä Siperia on muuttanut meitsin luukkuun) ja tarvittaessa voi nukkua pikkasen pidempään. Kontrasti viime syksyyn on ainakin tällä hetkellä melko jäätävä. Tätä mä olen kuitenkin halunnut! Kestää varmastikin hetki tottua ja päästä kärryille uuteen elämäntyyliin. Kun olet itse se, joka on vastuussa tehokkuudesta ja aikaansaamisesta täytyy olla super tarkkana, etteivät päivät lipsu sivuraiteille.

Olen jo nyt lyhyen ajan sisään tehnyt pari huomiota asioista, joita kaipaan/tulen kaipaamaan päiväduuniarjesta: lounastauot! Päivän ehdottomasti paras hetki, kun täytyy miettiä mitä söis ja missä. Toki lounaalla käyminen on mahdollista myös nyt, mutta koetan päästä pois jokapäiväisestä ulkonasyömisestä. Varmasti helppo nakki minulle, kun olen syönyt rafloissa viimeisen 7 kuukauden ajan. Toistaiseksi toiminut ihan okei – olen tehnyt nyt joka päivä ainakin yhden ruoan itse sen jälkeen, kun saavuin reissusta!

Toinen asia, jota kaipaan on ihmiset! Kyllä se vain on fakta, että minä olen överiylisosiaalistunut ihmiseläin, joka ei viihdy yksin. Outoa olla vain itsensä kanssa yli puolet päivästä, kun on tottunut, että lähellä on aina joku jolle saa lörpötellä kaikki tyhmät ajatukset päästä. Voi olla, että alan tekemään täsmäiskuja kahviloihin läppärini kanssa ja puran ajatuksiani vieressä istuvalle mummolle. Tai ehkäpä suuntaan Asennemedian toimistolle muiden läppäröitsijöiden joukkoon. Tällaista tämä on – totuttelua uuteen arkeen!

 

I have to admit that it feels pretty surreal to be a freelancer now. You don’t need to hurry in the mornings and it’s possible to sleep late if that’s what you need. The contrast between the past fall and now is pretty huge. But that’s what I wanted. I think it takes some time to get used to the new lifestyle. You’re the only one who is responsible for being productive and getting work done. It’s super important to keep yourself on track!

I’ve realized couple things I’m already missing from the 9 to 5 job. One is lunch time (which is the best time of a day) and second thing the people I used to have lunch with. Well of course I could have lunches with friends everyday but I’m trying to be as prudent as possible and make lunches by myself. And yes, I really am very social person and don’t like to be home alone. Now there’s no one to talk to. I might have to grab the laptop and head to a café to get some work done. Or I’m just gonna go to Asennemedia’s office to bother everyone else. It’s time to get used to the new life.

Bali Photo Diary

bali_photos_pienempi-10bali_photos_pienempi-3bali_photos_pienempi-11bali_photos_pienempi-8bali_uluwatubali_photos_pienempi-6bali_photos_pienempi-9bali_photos-2bali_ubudbali_photos_pienempi-2bali_photos_pienempi-4bali_photos_pienempiTiedosto_005bali_photos_pienempiPhotos by me, Viena K and Peeta Peltola

Niin vain on ensimmäinen viikko Suomessa kerennyt vierähtämään! Keho alkaa pikkuhiljaa tottumaan kylmään säähän, pää on mukavasti turtunut harmauteen ja rusketuskin tekee pesäeroa meikäläiseen. Mikäs täällä siis ollessa! Oletin paluuahdistuksen olevan pahempi (se kun iskee meikäläiseen lähes aina), mutta ensimmäisten yöunien jälkeen kotona oleminen alkoi tuntumaan aivan mukavalta! Ehkä osaltaan varsin nopeaan reissusta toipumiseen on vaikuttanut lähes olematon jetlag (ihmettelen kuinka helposti rytmi kääntyi), täällä odottaneet ihmiset ja mukava uusi arki. Bali antoi kivan piristysruiskeen talven keskelle, eikä energiasta ole ainakaan toistaiseksi pulaa. Kaikki hyvin meikäläisen pikku kuplassa siis!

Kävin läpi kaikki kameraan tallentuneet kuvat. Paljon hyviä hetkiä ja muistoja on tältäkin reissulta kerennyt kertyä. Uluwatun kalliot, Ubudin riisipellot ja Canggun letkeä meininki alkavat oikeastaan vasta nyt realisoitua päässä. On hauska huomata, miten reissussa ollessa elämä tuntuu niin normaalilta, ettei hetkittäin välttämättä osaa edes nauttia kuten pitäisi. Jälkikäteen tekisi taas mitä vaan, että pääsisi edes hetkeksi istumaan rannalle auringonlaskua katsomaan tai syömään aamupalaa lempikahvilaan. Kyllä on muka vaikeaa nauttia hetkestä! Mutta tosiaan, postauksen kuvat tiivistävät mielestäni reissun mukavasti: oli hyvää ruokaa, hyviä tyyppejä, kauniita maisemia, lämpimiä hetkiä, paljon aurinkoa ja ennenkaikkea rentoa meininkiä! Kiitos reissukamuille! Ootte best <3

 

It’s been a week since we arrived to Finland. My body is starting to adjust back at the regular which means cold and quite grey weather. I thought it would be a lot harder but here I am standing on my feet with a happy mind. Thank you easy jet lag and all of you awesome people! I like to be back in my little bubble.

I went through all the photos from Bali. So many good memories! It’s quite funny how everything starts to become in reality just now that you’re back at home already. All the beautiful sceneries you’ve been witnessing, all the good breakfasts you ate. Living the life in a trip sometimes feels so normal that you don’t even remember to enjoy as much as you should. And now when looking back at those times you’d do anything to get in that chair by the ocean. How come is it so hard to live in the moment? Anyways these photos sum up the great trip we had. Lots of sunshine, many awesome people, warm weather and especially easy living. Thank you my travel buddies! You are the best <3

1 72 73 74 75 76 77 78 145