Uusi ystäväni

uusiystava1

Edellisestä asupostauksesta on kerennyt vierähtää jo melkoinen tovi, syyttäkäämme tästä uutta parasta ystävääni Kiirettä. Menneen parin viikon aikana olen käynyt kämpällä vain nukkumassa, ja aika on ollut hieman kortilla. Vienan> kanssa aikataulut ovat menneet ristiin, eikä yksinkertaisesti ole ollut mahdollisuutta kuvata kuten normaalisti. Viikonloppuna vihdoin hieman helpotti, ja saimme kuin saimmekin pitkästä aikaa asukuvaukset hoidettua. Siispä aloitan tämän viikon heti näillä viikonlopun photoilla.

Ylläni on yksi luottoasuista, jossa taisin laahustaa useammin kuin pari päivää putkeen menneenä viikkona. Perusfarkut yhdistettynä kauluspaitaan näyttää hyvältä ja toimii aina. Valkoisilla tennareilla ja lahkeita käärimällä saa lopputuloksesta vieläkin freesimmän. Lämpimänä päivänä asu menisi ihan sellaisenaan, mutta koska viikko oli “hieman” ankea lämpötilojen puolesta, oli takki lähes välttämätön. Tämä pitkä parkamainen takki sopii kokonaisuuteen hyvin, antaen formaalin lookin. Vaikka takit antavat mukavan lisän asukokonaisuuksiin, toivon niin paljon, että tulevat viikot olisivat kesäisempiä ja takit vois heivata hiiteen. Ainakin päiväsaikaan. Nostetaan nyt joka iikka peukut pystyyn, jotta kunnon kesäkelit palaisivat jälleen tänne Pohjolaan!

Vielä palatakseni uuteen ystävään, josta aluksi puhuin: tulemme jälleen tämän viikon aikana olemaan tiiviisti yhdessä. Olemme päättäneet hengailla päivittäin heti heräämisestä nukkumaanmenoon asti. Sinällään ihan mahtavaa olla alusta asti näin intensiivisesti yhdessä, mutta välillä tuntuu että pieni pesäero saattaisi tehdä ihan hyvää. Tämä toinen kun tyyppi kun voi käydä ärsyttäväksi liiallisesta yhdessäolosta johtuen. Saapa nähdä miten käy ystäväni Kiireen kanssa! Lupaan pitää teidät koodissa. Mukavaa alkanutta viikkoa!

uusiystava2 uusiystava3 uusiystava4 uusiystava5

Photos by Viena K>
Editing by me

Coat: Weekday
Shirt: H&M
Jeans: Weekday
Shoes: Adidas

Uskalla unelmoida!

uskallaunelmoida

Photo: Jarno Jussila

Kaikilla meillä on haaveita. Ilman niitä elämä olisi luultavasti hyvin paljon tylsempää. Olen ollut lapsesta asti kova poika haaveilemaan: milloin olen haaveillut uima-altaasta takapihalla ja alkanut kaivamaan monttua, milloin omasta hevosesta ja laittanut nettiostoskorit täyteen tarvittavia varusteita. Usein haaveet jäävät vain haaveiksi, kuten minun uima-allas tai hevonen, eivätkä välttämättä koskaan toteudu. Joskus kuitenkin voi hulluimmatkin unelmat käydä toteen. Itse uskon, että kaikki on mahdollista. Pitää vain muistaa, etteivät asiat tapahdu sormia napsauttamalla tai itsestään. On aivan turha nurista ettei elämä kohtele hyvin, ja mikään ei mene niinkuin haluaa jos makaa laakereillaan. Asiat on hyvin helppo laittaa jonkun muun kuin itsensä syyksi, vaikka useimmiten me itse olemme se ongelma. Unelmien eteen täytyy nähdä vaivaa.

Olen ollut onnekas, sillä olen saavuttanut haaveilemiani asioita. Pari esimerkkiä on USA:ssa asuminen, tai esimerkiksi Helsinkiin muutto. Molemmista olin nuorempana unelmoinut pitkän ajan, ja yhtäkkiä tajusin olevani siinä todellisuudessa, mikä oli ollut joskus vain pään sisällä oleva kaukainen ajatus. Kummankaan unelman toteutumisen alkuvaiheessa en tajunnut / osannut nauttia sen hetkisestä elämästä aivan täysillä, vaan vasta myöhemmin huomasin eläväni niin sanotusti pitkään haaveilemaa elämää (joka oli kylläkin tajuamisvaiheessa kerennyt jo arkeentua). Olen pistänyt merkille, että kun jonkun haaveen saavuttaa, ottaa sen sisäistäminen oman aikansa. Joskus olisi myös ihan hyvä ottaa ja pysähtyä miettimään, mitä kaikkea hyvää ja mukavaa elämässä tai siinä hetkessä on tapahtunut.

Tällä hetkellä olen jälleen tilanteessa, josta olen joskus vain salaa unelmoinut. Muistan blogin alkuvaiheessa miettineeni hiljaa mielessä, kuinka mahtavaa olisi, jos blogin kirjoittamisella pystyisi saamaan elantoa. Aluksi tuo haave tuntui t o d e l l a kaukaiselta, jopa utopistiselta. Jossain vaiheessa, mahdollisuudet tajuttuani, aloin tekemään töitä haaveen eteen, ja nyt olen yhtäkkiä siinä tilanteessa, että blogin kirjoittaminen ja videot ovat osittainen elannon tuoja! Tottakai kohdallani on ollut myös paljon myötäistä virtaa, jonka mukaan olen heittäytynyt, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että olen käyttänyt paaaaljon aikaa blogin eteen menneen vuoden aikana ja tehty työ on tuottanut tulosta. Viimeisin hullu käänne elämässäni tapahtui ihan hiljattain: aloitin duunit Mellakka Helsinki -nimisessä viestintä- ja pr-toimistossa. Päivä Stokkalla lopettamisen jälkeen sain viestiä Natalta. Hän heitti, että mun ehkä kandeis laittaa työhakemusta heille Mellakalle. En tiennyt juurikaan mitä tuleman pitää, mutta tiesin, että nyt täytyy hypätä jälleen virtaavaan veteen. Ja tässä ollaan, meitsi on nyt duunissa yhdessä Suomen cooleimmista työpaikoista! Täytyy myöntää, etten ihan täysin uskalla uskoa tätä kaikkea todeksi, niin paljon asioita on tapahtunut niin nopeassa ajassa. Kuten kirjoitin jo aiemmassa kappaleessa, vaatii oman aikansa sisäistää tapahtuneet.

Mistä haaveilen tällä hetkellä? En koe todellakaan, että olisin elämäni huippukohdassa. Koko ajan syntyy lisää tavoiteltavia unelmia ja haaveita. Toivon kehittyväni blogin kirjoittajana ja videoiden tekijänä prokkis prokkikselta paremmaksi, sillä tiedostan, etten ole lähelläkään täydellistä. Enkä tule olemaankaan. Mutta sitä kohti pyritään! Haluaisin jossain vaiheessa elämää toteuttaa visuaalisesti taidokkaan dokkarin. Samoin joku matkustamiseen liittyvä videoprojekti olis aivan super!

Entä haaveet jotka eivät liity blogiin tai videoihin millään tavalla? Niitäkin on, ja paljon. Yksi esimerkki on espanjan kielen uudelleen oppiminen. Olen opiskellut kyseistä kieltä lukiossa, mutta unohtanut lähes kaiken oppimani. Jossain vaiheessa elämää haluan osata kommunikoida tuolla rakkauden kielellä jokapäiväisessä elämässä. Toinen esimerkki on perhe: vaikka ajatus on tällähetkellä HYVIN kaukainen, niin silti toivon joskus olevani perheellinen. Mutta tosiaan, tämä haave ei ole millään tavalla ajankohtainen. Älkää säikähtäkö! Kymmenen vuoden kuluttua. Ehkä 😀

Mitä haluan kertoa kirjoittamillani lauseilla on, että uskokaa unelmiin ja uskaltakaa haaveilla! Muistakaa, ettette aseta rimaa heti alkuun liian korkealle, vaan nostatte sitä aina kun on saavuttanut yhden etapin. Hiljaa hyvä tulee. Tärkeintä kaikista on, ettei pelkää epäonnistumista! Epäonnistumiset kuuluu elämään, ja ne jos jotkut kasvattavat.

Viikon ruokalajit yhdessä illassa

viikonruokalajit1

Sain viime viikolla kutsun illalliselle Kämpiin, jonka Marianna hostasi yhteistyössä Peronin kanssa. Paikalla meitä oli yhteensä 12 tyyppiä, osa ennestään tuttuja, osa taas uusia tuttavuuksia. Parasta tässä blogin kirjoittamisessa on kyllä ehdottomasti uudet ihmiset, joihin saa tutustua!

Illallinen koostui seitsemästä (!) ruokalajista, mikä oli meikäläiselle aivan uusi kokemus. Pari muutakin uutta kokemusta tuli, nimittäin söin ensimmäistä kertaa koskaan mustekalaa, sekä härän kieltä. Saatan olla ehkä hieman nirso ihminen noin niinkuin yleensä ottaen, mutta tällä kertaa päätin heittää hyvästit nössöilylle ja söin jokaisen annoksen mikä eteen kannettiin. Ja onneksi söin, sillä kaikki maistui hyvältä. Jopa mustekala uppos vatsani uumeniin, kuin ankkuri merenpohjaan konsanaan. Annoksia saapui toinen toisensa jälkeen, ja lopussa alkoi olemaan melkoisen kylläinen olo. Jos mietitte paljon tällainen hardcore illallinen ottaa aikaa, niin itse istuin ruokapöydän ääressä mukavat kolme ja puoli tuntia. Hyvässä seurassa ja hyvän ruoan äärellä aika hujahti hetkessä. Kiitos Mariannalle kutsusta, ja myös teille uusille ja vanhoille tutuille seurasta! Oli kivaa!

viikonruokalajit2 viikonruokalajit3 viikonruokalajit4 viikonruokalajit5 viikonruokalajit6 viikonruokalajit7 viikonruokalajit8

Photos by Janita Autio

Cafe Postres | Porvoon helmi

postres1

Nyt täytyy tehdä suosittelu tästä huikeasta kahvilasta, jossa perjantaina pyörähdimme Mellakka Helsingin virkistyspäivänä. Mesta on nimeltään Cafe Postres ja sijaitsee Porvoon Vanhassa kaupungissa. Postres oli ennen michelin-ravintola Helsingissä, joka lopetti vuonna 2014. Alkuvuodesta ravintolan henki herätettiin eloon, kylläkin kahvilan muodossa ja Porvooseen. Kahvila on sisustettu aivan äärettömän tyylikkäästi ja taidokkaasti: vanhan kaupungin fiilis on osattu yhdistää täydellisesti nykyaikaan. Modernit marmoripöydät ja Menun Afteroom tuolit ovat sopusoinnussa valurautaisten kierreportaiden ja vanhan puuhellan kanssa. Iäkkään rakennuksen hengen aistii pienistä soppimaisista tiloista ja matalasta huonekorkeudesta. Voin sanoa suoraan, että takuulla hienoin Suomessa näkemäni kahvila!

Jos sisustuksessa on onnistuttu, niin on myös kahvilan herkuissa. Artesaanikahvilan avoin keittiö sijaitsee yhdessä kahvilan muutamasta huoneesta, ja näin asiakkaat voivat seurata kuinka leipä leivotaan juureen samalla, kun hörppivät maukasta kahviaan. Postresin tunnetuin herkku on ravintola-ajoilta käsitteeksi muodostunut Tarte Tatin. Kuuleman mukaan järjettömän hyvä piiras jäi tällä kertaa omalta osalta maistamatta, mutta nyt tiedän mitä valitsen ens kerralla! Sen sijaan söin paikanpäällä valmistettua jäätelöä, joka oli taivaallista! Aprikoosi sorbetti oli ehkä parasta koskaan maistamaani sorbettia: niin pehmeää koostumukselta ja maulta. Tätäkin voin suositella!

Samassa yhteydessä kahvilan kanssa sijaitsee ravintola nimeltään Meat District. Ravintolan puolella ollaan myös onnistuttu niin sisutuksessa kuin fiiliksessä, ja meitsi vois vaan jatkaa hehkuttamista! Eli siis jos nyt siellä mietit, kannattaako lähteä käymään Porvoossa, niin kyllä! Pelkästään tämän kahvila-ravintola -kompleksin ansiosta suosittelen lähtemään! Ja onhan tuo Vanha Porvoo niin kaunis paikka, että silloin tällöinen vierailu ei ole yhtään pahitteeksi.

postres2 postres3 postres4 postres5 postres6 postres7

Café Postres | Porvoo
Gabriel Hagertinkuja
TI – TO: 10 – 18PE – LA: 8-18
SU: 10 – 16

1 95 96 97 98 99 100 101 145