Purjehtiminen on asia, mitä minun on pitänyt tehdä jo useaan otteeseen muutaman viimeisen vuoden aikana, mutta joka on syystä tai toisesta vain jäänyt. Meri on aina vetänyt puoleensa vaikkakin samaan aikaan myös hieman pelkään sitä. Olen kuitenkin katsonut frendieni purjehdusreissuja sydämet silmillä joka kerta, kun instagramissa on vilahtanut joku upea auringonlaskukuva mereltä. Nyt perjantaina oli vihdoin meitsin vuoro saada täyslaidallinen tuota upeutta, kun ystäväni kutsuivat mukaan yön yli reissulle lähisaaristoon. Odottavin sekä hieman jännittynein fiiliksin pakkasin vähän sitä sun tätä mukaani ja suuntasin satamaan tietämättä sen suuremmin mitä kannattaisi pakata mukaan.
Heti satamassa kävi ilmi mitä kaikkea olisi ollut ihan fiksua tuoda mukaansa purjeveneeseen: mitään hattua tai päähinettähän en tietysti ollut tullut ajatelleeksi, kun mantereella aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöasteetkin kipusivat pariinkymmeneen asteeseen asti. Myös makuupussi yöksi on aivan kätevä juttu, mutta sattuuhan sitä paremmissakin piireissä, haha. Onneksi ystävät auttavat hädässä ja loppujen lopuksi päästä löytyi lainahattu sekä peittö yöksi lämmittämään.
Otimme suunnaksi Iso-Vasikkasaaren aivan Matinkylän tuntumassa. Sää oli täydellinen, tosin ei purjehtimiseen, sillä tuulta ei ollut nimeksikään asti. Moottori sai hoitaa meidät koko matkan määränpäähän asti. Varsinaiseen purjehduksen makuun en siis päässyt, mutta sehän ei menoa haitannut. Nautin joka hetkestä.
Pääsimme perille kauniille saarelle juuri kun aurinko alkoi tekemään taikojaan taivaalla. Kaikkialla oli ihanan rauhallista eikä missään ollut merkkiäkään kaupungin hälystä. Aivan kuten ihana ihana Estholmen, myös Iso-Vasikkasaari sijaitsee ihan pääkaupungin tuntumassa (linnuntietä matkaa ytimeen on alle kymmenen kilometriä). Tuntuu aina vain yhtä uskomattomalta, miten kauniita paikkoja niin lähellä onkaan, jonne ei vain voi eksyä. Ellei omista venettä. Tai kavereita, joilla botski löytyy.
Mikään kunnon purjehdusreissu tämä meidän matka ei ollut, mutta aivan hyvä ensikosketus veneellä olemiseen meikäläiselle, joka ei ole aiemmin vastaavaa tehnyt (hyvä, että edes koskenut purkkariin). Olemme lähdössä parin viikon päästä isommalla porukalla viikoksi Italiaan purjehtimaan, ja nyt tiedän edes hintsun verran enemmän, mitä odottaa.
Iso-Vasikkasaari on Espoon omistuksessa oleva ulkoilusaari ja puitteet myös sen mukaiset: grillikotaa, vesivessoja, halkoliiteriä ja laituria riitti, joten retkeily oli tehty todella helpoksi. Auringon laskiessa väsäsimme törkeen hyvät burgerit nälkäisten vatsojen täytteeksi. Tunnit kuluivat huomaamatta nauraen ja laulaen niin, että pian olikin pilkkopimeää. Ainoastaan melkein täysikuu sekä muutaman veneen hytistä kantava kajastus valaisivat pimeää maisemaa. Oli aivan täydellistä!
Jossain vaiheessa yötä kömmimme hipihiljaa takaisin veneelle, jotta muut saaressa yöpyvät eivät heräisi. Oli aika pujahtaa pehmeisiin raitalakanoihin. Vene keinutti tasaisesti puolelta toiselle. Uni tuli nopeasti.
Aamu valkeni jälleen aurinkoisena luoden kauniita varjoja veneen puupinnoille. Kömmin ylös kannelle heti herättyä ja mietin vain mielessäni, miten sairaan siistiä onkaan herätä saaresta, purjeveneeltä ja katsella kaunista merimaisemaa ensitöikseen. Nyt ymmärrän täysin, miksi niin moni hurahtaa veneilyyn. Kaikilla on hyvä fiilis ja jopa kaupasta ostettu täysappelsiinimehu maistuu taivaalliselta noissa maisemissa. En malta odottaa meidän Italian reissua…
Kävimme pienellä aamukävelyllä saarella, ennen kuin pakkasimme kamat ja lähdimme takaisin kohti Helsinkiä. Tällä kertaa tuulta oli jo sen verran, että saimme hetkeksi nostettua purjeet mastoon. Pääsin auttamaan purjeiden kanssa, sekä opettelin tärkeitä solmuja tulevaa viikon purjehdusta varten. Kyllä meikäläisestä vielä purjehtija koulitaan! Ja kyllä: purjehduskärpänen puraisi kyllä heti, vaikka aivan pintaraapaisun tällä kertaa koko touhusta sainkin. Upea viikonloppu takana, kiitos kamut!