Maailmantuska. Kaverini ja blogikollegani Henriikka kirjoitti postauksen aiheena lentämisen epäekologisuus – aihe, joka on ollut viime aikoina varsin paljon pinnalla. Henriikka haastoi meitä muita reissuissa aikaa viettäviä bloggaajia ottamaan myös kantaa kuumaan topikkiin. Luin Henriikan postauksen (käykää tekin hyvät ihmiset lukemassa) aiheesta ja tunsin heti piston sydämessä. Toki olen jo aiemminkin miettinyt omia matkailutottumuksiani, mutta suurimmaksi osaksi sivuuttanut ne. Ehkä juuri siitä syystä, että olen halunnut välttää vastuuta ja uskotella itselleni kymmenien vuosittaisten lentomatkojen olevan ihan fine. Toisaalta ei ole kovinkaan pitkä aika siitä, kun ensimmäistä kertaa vasta tajusin alkaa miettimään asiaa kunnolla.

Kun jonkin aikaa sitten kuulin, minkä verran hiilidioksidipäästöjä syntyy edestakaisesta lentomatkasta esimerkiksi Espanjaan henkilöä kohden, olin valehtelematta ällikällä lyöty: samalla määrällä ajaisi autoa kolme kuukautta. Aloin ensimmäistä kertaa pohtimaan omaa suhtautumistani lentämiseen.

Mä rakastan lentämistä ja matkustamista, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Yksi elämäni suurimmista intohimoista on aina ollut nähdä maailmaa sekä tutustua uusiin kulttuureihin. Olen puhunut tästä myös paljon julkisesti blogissani sekä kannustanut nuoria tekemään samoin. Matkailu avartaa ja väitän, etten itse olisi se mitä tällä hetkellä koen olevani, mikäli olisin viettänyt koko elämän Suomen rajojen sisäpuolella. Uusiin kulttuureihin tutustuminen, eri maissa reissaaminen ja kaikki ne kohtaamiset mahtavien ihmisten kanssa ovat muokanneet ajattelumaailmaani paljon avoimempaan suuntaan (tekis hyvää kaikille). Silti nyt kun pinnalla on ollut keskustelu siitä, kuinka paljon lentomatkustaminen saastuttaa, on mieleen kieltämättä alkanut nousemaan kysymyksiä: onko äsken mainitsemillani asioilla mitään merkitystä? pystynkö reissaamaan edelleen hyvällä omallatunnolla avartamassa maailmankuvaani? Olenko ihmispaska jos näin teen? Miten voisin hyvittää tekojani?

Olen pyöritellyt ajatuksia päässä ja tullut siihen tulokseen, että olen tällä hetkellä vielä liian näkemisenjanoinen, jotta voisin tehdä suuria päätöksiä esimerkiksi kaukomatkailun lopettamisen suhteen. Haluan sanoa sen suoraan, sillä olisi mielistelyä, jos täällä väittäisin jotain muuta, kun kuitenkaan ajatuksissa ei ole tässä vaiheessa elämää vielä reissaamista lopettaa. En usko, että tämän hetkinen elämäntilanne kaikkine uskomattomine mahdollisuuksineen tulee jatkumaan loputtomiin ja siksi haluan ottaa siitä ilon irti nyt kun voin. Ja tiedän, että tämä kuulostaa todella itsekeskeiseltä oman edun tavoittelulta, mutta kutsukaa vaikka sitten ihmisperseeksi.

Kuitenkin, kuten sanottua, kannan asiasta huonoa omaatuntoa ja poden kieltämättä maailmantuskaa. Kunpa voitaisiinkin lopettaa kaikki turhat business-matkustamiset ympäri maailmaa niin me hedonistit voitaisiin vähän paremmalla mielellä reissata menemään. Sivistää itseämme ja sammuttaa suurin sisällä kalvava näkemisenjano loppuelämää ajatellen. Mutta joo, ei tule ainakaan ihan heti tapahtumaan.

Mitä voisin tehdä paremmin?

Mitä sitten itse voisin tehdä paremmin, sillä se on fakta, että jotain muutoksia on tehtävä? Tajusin Henriikan postauksen luettua, että lentojen määrään pystyy vaikuttamaan positiivisesti: pyrin tästä lähtien lentämään mahdollisimman nopeasti kohteeseen ilman ylimääräisiä vaihtoja sekä viipymään kohteissa pidempään kerrallaan. Ennen olen todellakin mennyt kohteisiin täysin hinta edellä, jopa kolmen vaihdon kautta, mikäli roposia on säästynyt budjettimatkailijan lompakosta reilusti. Tällä hetkellä hinta ei ole kuitenkaan ensimmäinen seikka lentoja varatessa, joten valitsemalla suorat lennot hieman kalliimmalla olen toivottavasti edes tipuaskeleen verran paremmilla vesillä kuin jatkamalla entiseen tapaani. Niin ja haluan ehdottomasti lisätä lähimatkailua (kuten kirjoitin hetki sitten myös blogiin) Suomen sisällä sekä muualle lähellä sijaitseviin kohteisiin, jotka eivät vaadi lentokoneessa istumista. En halua todellakaan enää sulkea silmiäni kokonaan olemassa olevalta ongelmalta, vaan keksiä parempia ratkaisuja. En tiedä mitä nämä meitsin ajatukset teissä herättää, toivottavasti en saa täyttä lynkkausta osakseni. Ajattelin ja haluan vain olla rehellinen.