25 VUOTTA

Niin se vain koitti neljännesvuosisata meikäläiselläkin, kun täytin 25 vuotta eilen. Yleensä syntymäpäivänä sää on varsin harmaa ja kolea, johtuen Suomen marraskuusta eli harmaimmasta ajanjaksosta koko vuonna, joten tällä kertaa synttäripäivä oli poikkeuksellinen jo pelkästään sään takia. Aurinko paistaa porotti kirkkaana taivaalta, ensimmäisenä ovet avattua kuulin rantaan iskeytyvät aallot ja heti sen jälkeen reissukamujeni hiippailun natisevalla puuterassilla. Pilasin heidän ensimmäisen yllätyksen heräämällä ennen herätyskelloa. Noh, kauniilta kuulosti onnittelulaulu ilman yllätystäkin Suomen ja Italian kielillä.

Toinen yllätys odotti heti ensimmäisen pilalle menneen yllätyksen jälkeen, kun nää tyypit olivat tilanneet kunnon spessuaamupalan meille. Ah, jättimäinen hedelmälautanen ja kasa pannukakkuja näin muutamana esimerkkinä mainitakseni. Aika täykky synttäripäivän aloitus! Ja ainiin yllätykset sen kuin jatkuivat vaan: sain digitaalisen onnittelukortin, jonka Vilma, Lauri ja Janita olivat aamutuimaan kerenneet väsäämään. Kuinka monesti olette saaneet drone-kuvan valkoiselta hiekkarannalta, johon on piirretty sun nimi ja ikä? Ite en koskaan aiemmin.. Tää oli ihan huikee!

Päivä jatkui poolpartyilla meidän villan uima-altaalla, josta suuntasimme pienen laittautumishetken jälkeen aivan Koh Samuin pohjois-osaan Woobar -nimiseen mestaan katsomaan auringonlaskua ja syömään. Tämä mesta oli upea! Istuimme keskellä infinity-allasta ja katselimme laskevaa aurinkoa kaikennäköisiä herkkuja nautiskellen. Illallisen jälkeen oli aika palata takaisin villalle, jossa odotti vielä kirsikka kakun päälle. Kirjaimellisesti siis suklaakakku kirsikoilla, meitsin nimellä varustettuna, jonka nämä mun huikeeeet ystävät olivat myös hankkineet. Suu oli lattialla jälleen kaikesta yllättyksestä. Aijettä! Oli aivan ehdottomasti yks parhaista synttäreistä.

Toisin kuin monet ihmiset, itse en ole yhtään moksiskaan vanhenemisesta. Olen oikeastaan jopa odottanut, että täytän lisää vuosia, jotta oma henkinen ikä mätsää oikeaan ikään, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Enkä todellakaan siis yritä nostaa itseäni korkeammalle, vaan totuus on se, että olen viimeiset kaksi vuotta luullut olevani vanhempi mitä todellisuudessa olen 😀 Ja hei c’mon, 25 on ihan täydellinen ikä – vielä aivan nuori tehdäkseen kaikkea lapsellista ja hullua, mutta jo pikkiriikkisen elämää nähnyt. Tästä on hyvä jatkaa. Kiitos kaikille onnitteluista! <3

Pikkujouluristeily ystävien kanssa

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Tallink & Asennemediapikkujouluristeily

On lauantai. Flunssa painaa edelleen päällä, mutta mieli on odottavainen – olemme lähdössä pitkästä aikaa kaveriporukalla seilaamaan. Luvassa on pikkujoulukauden korkkaaminen, tarkemmin sanottuna 22h pikkujouluristeily Tallink Europalla. Pakkaan laukkuun pikkutakin ja hammasharjan. Paljon muuta en tarvitse, sillä tarkoituksena on viettää seuraava vuorokausi sisällä laivassa. Ilta alkaa hämärtää ja suunnistan Vienan kanssa terminaaliin, jossa muu reissuporukka jo odotteleenkin. Hymyilyttää. Tuntuu kuin eläisin parin vuoden takaista elämää, kun teimme tällaisia ekskursioita kuukausittain. Tästä on tulossa mahtava vuorokausi, ajattelen. Samaan aikaan olo on hieman haikea, sillä luvassa on viimeinen Tallinkin yhteistyömatka tältä vuodelta (täällä ensimmäinen, toinen ja kolmas reissuistamme).

pikkujouluristeilypikkujouluristeily

Viemme laukut huoneisiimme ja poksautamme reissun alkaneeksi. Kaikki ovat hyvällä tuulella. Läppä lentää heti, olemmehan henganneet näiden ihmisten kanssa vuosien ajan eri kokoonpanoilla. Silti on tullut nähtyä kaikkia aivan liian harvoin viime aikoina. Tuntuukin erityisen hyvältä, että matkassa mukana on just näitä huipputyyppejä. Kello alkaa lähenemään illallista.

Illallisella vierähtää useampi tunti. Olemme jo melkein Tallinnassa, kun suuntaamme täysin vatsoin pienelle ruokalevolle hytteihin ennen laivan ohjelman alkamista. Tuijotan ikkunasta ulos pimeään. Meri on rauhallinen ja meno mukavaa. Bongaan pimeydestä ensimmäisen lokin, joka kielii sataman lähestyvän. Taivaanrannassa siintää Tallinnan valot.

pikkujouluristeilypikkujouluristeilypikkujouluristeily

Kauaa en malta sängyllä pötkötellä, vaan alan keräämään ystäviä kasaan. Menojalkaa vipattaa jo. Suunnistamme kahdeksanteen kerrokseen, tarkemmin ottaen karaokeen. Tällä kertaa seurueemme keskittyy laulamisen sijaan kuuntelemaan muiden esiintymisiä sekä hörppimään juomiaan. Ehkä ihan hyvä niin ainakin omalta osaltani. Kurkkua karistaa flunssan takia edelleen, joten laulut saavat jäädä laulamatta. Viena ja Nio siirtyvät pyörähtämään kylläkin hetkeksi tanssiparketille.

pikkujouluristeily

Ilta etenee siihen pisteeseen, että risteilyllä esiintymässä oleva drag queen Jukka K aloittaa shownsa. Siirrymme eturiviin seuraamaan esitystä. Olen aivan fiiliksissä, sillä tämä on meikäläiselle ensimmäinen laatuaan. Enkä ole ainoa: kaikki kanssaristeilijät hurraavat huikean dragshown jälkeen ja osoittavat suosiota esiintyjälle. Lavalle astelee Krista Siegfrieds, toinen illan esiintyjistä. Laulamme Marry Me:ta mukana.

Ilta alkaa kääntyä yöhön. Käymme kurkistamassa vielä kerrosta alempana, miltä meno näyttää. Väsy vie kuitenkin voiton, joten yöpala kuulostaa houkuttelevalta ajatukselta. Muutama minuutti kävelemistä ja olemmekin jo mutustamassa täytettyjä voikkuja Seaside Cafen pöytien ääressä. Mietin, kuinka siistiä on, että kaikki palvelut ovat niin lähellä toisiaan ja nukkumaan pääsee ilman kylmässä riekkumista. Hyttiin päästyäni sujahdan valkoisiin lakanoihin ja siirryin kauneusunilleni onnellisena. Ilta rakkaiden ystävien seurassa on ollut mahtava! Mietin, milloinkohan voisimme ottaa revanssin samalla jengillä.

pikkujouluristeilypikkujouluristeilypikkujouluristeilypikkujouluristeilypikkujouluristeilypikkujouluristeilyPhotos of my: Joonas Pesonen

Pikkujouluristeily laivalla on konseptina erittäin toimiva, sen saimme todeta. Pitkästä aikaa oli mahdollisuus hengata porukalla alkuillasta seuraavaan päivään asti ilman kiirettä. Ajantaju nimittäin hälvenee tietyllä tapaa laivalla ollessa ja sitä keskittyy ainostaan siihen tärkeimpään eli nauttimaan hyvästä seurasta. Myös se, että kaikki illan tapahtumat mahtuvat muutaman sadan metrin säteelle, on mainiota – ei ole taksijonoja, eikä tarvitse palella ulkosalla ennen kotiin kömpimistä. Plussana kaiken päälle tietysti on kunnon aamiainen saman porukan kanssa seuraavana aamuna, 4 tuntia aikaa pyörähtää Tallinnassa sekä ostostentekomahdollisuus laivalla (erityisen kätsy näin joulun lähestyessä). Viihdyimme siis mainiosti. Kiitos vielä parhaalle matkaseurueelle pikkujoulukauden startista!

Huomio! Mikäli oman kaveriporukan pikkujouluja ei ole vielä suunniteltuna, niin tästä huikea mahdollisuus päästä kokemaan samanlainen 22 h -risteily alennetuin hinnoin. Koodilla TS127634  su-to 6.11.2018-13.2.2019 (ei voimassa 5.12., 31.12.2018):

20€ /C- tai kahden hengen B-hytti

28€ / B-hytti

40€ / A-hytti

Ylemmät hyttiluokat lisämaksusta. Varaa oma risteilysi nyt, tästä!

Vettä tulee kuin aisaa | REISSUVLOGI

Thaimaassa on ollut ihanaa! Aurinko ei ole paistanut koko aikaa todellakaan, vaan sadekauden tuomat sateet ovat piiskanneet maata lähes päivittäin. Siitä huolimatta olen nauttinut täällä olosta ihan älyttömästi – oikeastaan sade on jopa saanut rentoutumaan, kun ei ole ollut painetta siitä, että tarvitsisi olla ulkona nauttimassa auringosta. En ole nimittäin tullut tänne pelkästään lomailemaan, vaan läppäri- sekä muut työhommat on saatava tehdyksi ihan samalla tavalla kuin jos olisin Suomessa. Ja noh, koska sateella ei voi kovin pitkiä aikoja ulkona olla, on ollut “pakko” istua sisällä. Aika on hujahtanut siis nopsaa tietokoneella. Pakko muuten sanoa, että työnteko kauniin surullista merinäkymää tuijottaessa sateen säestämänä on varmasti rentouttavinta ikinä!

Olen kuvannut todella paljon videota meidän meiningeistä täällä reissussa, joten vlogeja on luvassa useampi kappale! Tässä niistä ensimmäinen, päivältä, jolloin luultiin sateen siirtyneen jo kauemmaksi, mutta saatiinkin kokea rankimmat sateet koko reissun ajalta. Kuten videosta näkyy, fiilis on pysynyt korkealla kaikesta huolimatta. 🙂 Ihana ihana Thaimaa!

Sielunmaisemani

sielunmaisema

Kuuluu pieni raksahdus. Herään ja nousen avaamaan verhot. Valoa tulvii sisään huoneeseeni valtavista koko seinän kiertävistä ikkunoista. Oven eteen on tipahtanut kuivahtanut palmunoksa. Ennen kuin huomaankaan, on tuo oksa siivottu pois ja ”moonin” vaihdettu thaimaalaisen työntekijän kanssa. Istahdan uima-altaan reunalle sulkien silmät vielä hetkeksi. Jetlag taitaa painaa päällä. Suomessa kello näyttää neljää. Ei ihme, että haukotuttaakin. Karistelen unihiekat pois silmistä ja suu vääntäytyy väkisin tyytyväiseen hymyyn. Edessä avautuu tummansinisin mosaiikein vuorattu uima-allas, jonka takaa kohoaa täydellisiä postikorttipalmuja. Joku on lähtenyt aamulenkille ja sipsuttaa valkoisella hiekalla palmujen katveessa turkoosin meren säestäessä täydellistä näkymää. Näkymää, jota voisin kuvailla myös sanoin sieluni maisema. Kyllä. Olen aivan äärettömän onnellinen. Suuntaan syömään tuoreita hedelmiä.

sielunmaisemasielunmaisema

Jotenkin kaikki tapahtui niin yhtäkkiä. Edellisenä hetkenä olin nokka tukossa istumassa epätoivoisena pienen yksiöni lattialla valtava matkalaukku levällään. Ahdisti lähteä pitkälle lennolle flunssaisena. Onneksi kerkesin käydä apteekissa täydentämässä lääkevalikoimaani kaikenmaailman nenäsuihkeilla ja lentokorvatulpilla. Toisena hetkenä tajusin olevani istuskelemassa palmunlehvien katveessa altaan reunalla. Nenä edelleen tukkoisena, mutta synkkyys ja kolea sää tipotiessään, tilalla kosteankuuma ilma. Sielu tainee kyllä olla vielä matkalla, ehkä jossain Intian yläpuolella. Vaikea käsittää tätä kaikkea todeksi. Voi olla, että tarvitsen muutaman puusta alas raksahtavan palmunoksan herättämään meikäläisen tähän hetkeen ja todellisuuteen. Tuntuu aivan liian unenomaiselta katsella sielunmaisemaa suoraan silmieni edessä.

Millainen on sun sielunmaisema?

1 11 12 13 14 15 16 17 145