Phuketin hienoimmat rannat – salaisia rantoja metsästämässä

03/25/2018

Palataan ajassa pari viikkoa taaksepäin. Ollaan juuri saavuttu varmasti yhteen Thaimaan tunnetuimmista rantakohteista – kohde on nimeltään Phuket. Itselleni mieleen nousi ensimmäisenä örveltävät, auringonpolttamat länkkärit baarien täyttämillä bilekaduilla, kun kuulin Phuketin olevan matkamme toinen kohteista. Odotukset olivat aika nollissa suoraan sanottuna. Tällä hetkellä olen kuitenkin suunnittelemassa jo seuraavaa reissua Phuketiin. Mikä sai mielipiteeni muuttumaan?

Phuketin rannat

Mikäli lentää Etelä-Thaimaahan ja jää pelkästään massaturismin vallanneille päärannoille, kuten Patong tai Karon, ei varmastikaan saa kuvankaunista paratiisirantakokemusta lomamatkaltaan. Meillä yhden päivän pääohjelmana oli tutustua Phuketin salaisiin rantoihin, joita jokainen matkalainen ei edes tajua kaivata. Rannat olivat kuin suoraan postikorteista hiekan yllä roikkuvine palmuineen, kristallinkirkkaan veden liplattaessa jalkojen alla. Aivan yksin emme yhdelläkään rannalla päässeet olemaan, mutta suurimmat massat eivät vielä olleet löytäneet paikalle – liekö syynä se, että näille rannoille pääsee oikeastaan pelkästään veneellä tai mopokyydin sekä pienen patikoinnin jälkeen. Oli syy mikä tahansa, jokainen rannoista oli nähdyn vaivan arvoinen!

Mai Khao Beach – Plane spotting

Ensimmäinen ranta jolla vierailimme, ei ollut itsessään kovin kummallinen, joskaan ei myöskään turistien valtaama. Kyseessä oli nimittäin aivan Phuketin lentokentän kupeessa sijaitseva Mai Khao Beach -niminen hiekkaranta. Visiitin arvoisen tästä tekee lentokoneet, jotka lentävän muutaman kymmenen metrin korkeudella rannan ylitse. Tuntuu aika hurjalta seistä kiitoradan päässä katsomassa suoraan itseään kohti lipuvaa jättimäistä lentokonetta. Tällaisen lenskareista kiinnostuneen jäbän sydän ainakin kehräsi innostuksesta.

Banana Beach

Banaanin muodosta nimensä saanut ranta sijaitsee Phuketin länsipuolella, Sirinat -luonnonpuiston kyljessä. Rannalle ei pääse autolla, vaan alleen tarvitsee joko veneen (esimerkiksi pitkähäntäveneen vuokraus päiväksi onnistuu helposti ja halvalla) tai skootterin, jolla pääsee kävelyetäisyyden päähän rannasta ja loppumatkan voi haikata alas viidakon lävitse. Rannan vesi on kauniin turkoosia, rantaviiva on täynnä kauniita palmuja ja hiekan seasta kohoaa hienoja kivimuodostelmia. Turisteja ei ollut kuin kourallinen, joten oiva paikka auringosta nauttimiseen suhteellisen omassa rauhassa.

Nui Beach

Tämä ranta oli ehkä oma lempparini, sillä se sijaitsi pienessä saarenpoukamassa, ympärillä kohoavien kukkuloiden keskellä. Muista rannoista poiketen Nui Beachilla on infrastruktuuria pienen ja söpön Nui Beach Clubin muodossa. Rannalla sijaitsevan, bambusta rakennetun ravintolan listalta löytyy perus thaikkuruokia edullisesti. Palmupuiden varjoon on myös rakennettu muita pieniä rakennuksia sekä esimerkiksi kukkuloilta alas virtaavan puron vedellä täyttyvä uima-allas. Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin! Näkymät kukkuloiden päältä ovat huikeat.

Freedom Beach

Freedom Beach oli veneretkemme viimeisin ranta. Kaikki vierailemamme rannat olivat kyllä kivoja, mutta täällä vesi oli jotenkin erityisen kirkasta ja turkoosia! Liekö siitä johtuen myös ihmisiä oli lekottelemassa pyyhkeittensä kanssa tässä mestassa eniten – ei kuitenkaan liikaa, mutta kymmenittäin enemmän kuin muilla rannoilla. Onneksi tilaa riitti myös meille, joten otimme kaiken irti lämpimässä merivedessä lillumisesta ennen hotellille paluuta.

Meitä kyyditsi koko päivän ajan Isabella Yacht -nimisen firman pikavene, jolla matkat taittuivat aikamoisella vauhdilla. Pientä jännitysmomenttia matkaan tarjosi puolivälissä yllättävän kovaksi noussut tuuli, mistä johtuen aallokko oli aikamoista ja kyyti hetkittäin jopa hieman jännittävää. Yhdet shortsit taisi lentää ainakin yli laidan pomppuisen kyydin ansiosta. Onneksi ei mitään arvokkaampaa, haha. Muuten kyyti oli erinomaista ja laivan henkilökunta ihan superia sekä osaavaa! Ja ainiin, käytiinpäs myös mielettömän hienon pikkiriikkisen kivisaaren edustalla snorklaamassa hetken verran. Virrat olivat tuona päivänä kuitenkin sen verran kovat, etten itse jaksanut kovin montaa minuuttia vedessä olla.

Phuketin rannat yllättivät meikäpojan aivan totaalisesti. Mikäli suunnitelmissa on lähteä Phuketiin, suosittelen ehdottomasti ottamaan ainakin yhden päivän näiden postauksessa esiintyneiden rantojen tutkiskeluun. Meinaan saa nimittäin aika paljon enemmän irti tuosta Thaimaan liian itsestäänselvyytenä pidetystä rantakohteesta.

VIDEO: Meikkihaaste

03/22/2018

Nyt luvassa on meitsin blogihistorian suurin masterpiece: kuvattiin nimittäin Marin kanssa taannoin hassunhauska meikkivideo. “Sä meikkaat mut ekaa kertaa ja mä saan meikata sut.” Kun vähän ennen puoltayötä päähän pompsahtaa aikakauden hienoin videoidea , ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pistää idea toteen. Jos ei tällä Oscareita satele, niin ei sitten millään. Suosittelen suuresti katsomaan. Ja hei, miten toi meitsin tuunattu pärstä – jatkoon vai ei? Henkilökohtainen mp on ei jatkoon.. 😀

Hauskaa torstaita ja kevätpäivänseisauksen jälkeistä päivää kaikille!

Koti, sauna ja isänmaa

03/20/2018

*Kaupallinen yhteistyö: Olvi & Asennemedia

Mitä suomalaisuus merkitsee minulle? Kotiseuturakkaus – mitä se on? Millainen suhde minulla on kotikonnuilleni?

Itselleni suomalaisuus merkitsee vapautta ja oikeutta olla sellainen kuin haluaa. Meidät tunnetaan maailmalla rehtiydestä, erinomaisesta koulujärjestelmästä sekä toki myös siitä tunnetusta sisusta, edelleen. Kotiseuturakkaus taas on hieman kinkkisempi kysymys, sillä koen olevani enemmän kaupunkilainen kuin se pienen kylän maalaispoika, jota olen suurimman osan elämästäni ollut. En ole Helsinkiin muuttamisen jälkeen juurikaan kaivannut takaisin Pohjois-Suomeen noin niin kuin asumismielessä – kaupunkielämä on tuntunut paljon enemmän omalta enkä ainakaan tällä hetkellä voisi kuvitella asuvani toisin. On kuitenkin olemassa yksi asia, jota kaipaan kovasti niiltä ajoilta, kun asuin kotona peltojen ja metsien keskellä. Se on sauna! Meillä kotona sauna lämpesi harva se ilta kesät talvet. Niin paljon on kerennyt kertyä mahtavia muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta tuon puupaneeleilla vuoratun hikikopin sisältä. Parasta oli kivuta lämpimien löylyjen syleilyyn pitkän hiihtolenkin jälkeen tai kesäisin uintireissulta kotiin tultua. Kavereiden kanssa viikonloppuisin löylyjä heiteltiin usein monta tuntia yöhön asti. Kotiseuturakkaus sekä suomalaisuus kiteytyvät osaltani vahvasti saunaan ja saunomiskulttuuriin. Mä rakastan saunomista!

Olvi haastoi pohtimaan omaa suhdettani suomalaisuuteen ja kotiseuturakkauteen uuden Iisalmi Gin Lonkeron myötä, jota voisin luonnehtia suomalaisuudeksi tölkin muodossa – juoma on tehty raikkaasta iisalmelaisesta pohjavedestä sekä palkitusta Helsinki Dry ginistä, joka taas on käsityönä, pienissä erissä tislattua giniä. Ainutlaatuisen pohjoinen maku on saatu juomaan käsin poimituista, huolella valituista puolukoista, yrteistä ja mausteista. Lonkero on tehty alusta lähtien rakkaudella, suomalaiseen tapaan käsityöperinteitä kunnioittaen. Ja se myös maistuu – raikas, ei liian makea, täydellinen esimerkiksi saunan jälkeen nautittavaksi tai kesäillan kruunuksi. Itse tykkäsin erityisesti yrttien tuomasta jälkimausta.

Kuten sanottua, minulle saunakulttuuri yksi tärkeimmistä suomalaisuuden osa-alueista. Helsingissä asuessa saunominen on kylläkin jäänyt todella vähälle, sillä omassa asunnossani tai meidän taloyhtiössä ei saunaa ole. Tästä syystä olen ottanut kaikki irti jokaisesta mökkireissusta, kotona käymisestä tai ylipäätään kaikista saunomismahdollisuuksista. Olen ollut se ärsyttävä mökkivieras (ping Viena), jonka on täytynyt päästä saunaan monta kertaa yhdenkin yön reissulla. Ja siellä lauteillahan ollaan myös istuttu tuntikausia saunajuoma saunajuoman jälkeen, aivan kuten nuorempana.

Meni aika pitkään, ennen kuin tajusin, ettei tarvitse omistaa saunaa saunoakseen säännöllisesti. Ja että mä voin nauttia tuosta vahvasti kotiseutuun assosioidusta elämän eliksiiristä myös täällä kaupungissa. Helsingissä on kymmenittäin julkisia saunoja, joista useampi vieläpä sijaitsee aivan kivenheiton päässä meitsin kämpältä. Suurimmassa osassa en ole käynyt ja tätä nykyä mietin, että miksi!? Päätin nimittäin lähteä tämän Olvin Iisalmi Gin lonkero -yhteistyön innoittaman tutustumaan Helsingin saunatarjontaan vähän paremmin ja voisin väittää löytäneeni palan kotiseutua keskeltä kiireistä kaupunkia.

Allas Sea Pool

Aivan Helsingin ytimessä sijaitseva merikylpylä avattiin jo puolitoista vuotta sitten, mutta meni näin pitkään ennen kuin itse kävin korkkaamassa mestan. Kompleksiin kuuluu saunat niin miehille, naisille kuin myös sekasaunojillekin sekä tottakai tuo kuuluisa ulkouima-allasalue. Hurjapäisimmät voivat käydä pulahtamassa merivedessä ja meille lämpimistä vesistä nauttiville on olemassa +27 asteiseksi lämmitetty allas.

Olin todella positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvät löylyt ison julkisen saunan kiukaasta lähti. Tuntui ihan kuin olisi istunut mökkisaunan lauteilla. Ihmisiä oli myös juuri sopivasti: kaikki halukkaat mahtuivat erittäin hyvin istumaan lauteille ja suihkuja riitti jokaiselle. Ulkona vilvoitellessa ei maisema olisi voinut olla kauniimpi, nimittäin aurinko oli juuri laskemassa mailleen ison risteilijäaluksen saapuessa kuin satamaan juuri parahiksi.

Allas Sea Pool on auki vuoden ympäri aamusta iltaan. Aikuiselta lysti kustantaa 12€ per kerta (muistakaa omat pyyhkeet ja uikkarit).

Löyly

Löyly on ehkä enemmän turstisoitunut mesta, joskin todella kaunis miljööltään ja siksi ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Saunoja on kaksi kappaletta kaikille yhteiseen käyttöön: supisuomalainen savusauna sekä perinteinen puusauna. Kokemus on erittäin miellyttävä, sillä kukapa ei nauttisi saunomisesta näissä maisemissa, skandinaavisen tyylikkäässä ympäristössä. Jälleen, hurjapäisimmät voivat käydä pulahtamassa merivedessä. Vaikka itse olenkin muutamia kertoja avannossa käynyt, en kykene siihen kuin maksimissaan kerran vuodessa. Tänä vuonna en ehkä ollenkaan, haha.

Löylyyn pääsee kylpemään 19€ hintaan kahdeksi tunniksi ja hinta sisältää saunomiseen tarvittavat perusvarusteet (pl. uikkarit). Hinnan vuoksi ei ehkä sauna jokaviikkoiseen vierailuun, mutta silloin tällöin käydessä ainakin minun mielestä ihan fine.

Uunisaari

Uunisaari sijaitsee vain muutaman korttelin päässä kämpältäni ja on ehkä autenttisin vaihtoehto edellisistä. Uunisaaren aamusauna on ihan mahtava keksintö, sillä se maksaa vain 5€ sisältäen pyyhkeen, pefletin sekä pesuaineet ja niin pääsee aloittamaan aamun merellisissä maisemissa saunoen. Aamusauna on avoinna arkisin klo 7-10 välillä. Mikäli tuo ajankohta on haasteellinen, pääsee saunomaan myös sunnuntaisin klo 11-17 välillä. Hinta on hieman kalliimpi, 15€ mutta saunomisen ja perusvarusteiden lisäksi se sisältää myös paljun käytön. Suosittelen!

Kiitos tämän uuden, erinomaisen lonkeron, en olisi varmastikaan muuten lähtenyt näin intensiivisesti tutustumaan nykyisen kotikaupunkini saunatarjontaan. Nyt tiedän, missä vietän arki-illat kun haluan päästä vain olemaan.

Lisää saunoja Helsingissä:

Kulttuurisauna – Auki ympäri vuoden keskiviikosta sunnuntaihin klo 17-21. Sisäänpääsy maksaa 15€ aikuiselta. Kuullut paljon hyvää tästä.

Kotiharjun Sauna – Legendaarinen Torkkelinmäen kupeessa sijaitseva sauna, jossa en itse ole käynyt, mutta haluan ehdottomasti päästä käymään. Auki tiistaista sunnuntaihin klo 14- 21:30. Sisäänpääsy kustantaa 13€ aikuiselta.

Lonnan sauna – Keväämmällä (4.5.) ovensa jälleen avaava sauna pienellä Lonnan saarella, Suomenlinnan kupeessa. Saunavuoro on 16€ vierasta kohden, ja sillä kerkeää saunomaan kahden tunnin ajan. Tänne on päästävä kesällä, sillä näkymät avautuvat saaristoon saunan upealta vilvoitteluterassilta.

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia ei saa kommentoida. Muut kommentit tervetulleita!

Itsekäs matkustaja – mietteitä lentämisen epäekologisuudesta

03/18/2018

Maailmantuska. Kaverini ja blogikollegani Henriikka kirjoitti postauksen aiheena lentämisen epäekologisuus – aihe, joka on ollut viime aikoina varsin paljon pinnalla. Henriikka haastoi meitä muita reissuissa aikaa viettäviä bloggaajia ottamaan myös kantaa kuumaan topikkiin. Luin Henriikan postauksen (käykää tekin hyvät ihmiset lukemassa) aiheesta ja tunsin heti piston sydämessä. Toki olen jo aiemminkin miettinyt omia matkailutottumuksiani, mutta suurimmaksi osaksi sivuuttanut ne. Ehkä juuri siitä syystä, että olen halunnut välttää vastuuta ja uskotella itselleni kymmenien vuosittaisten lentomatkojen olevan ihan fine. Toisaalta ei ole kovinkaan pitkä aika siitä, kun ensimmäistä kertaa vasta tajusin alkaa miettimään asiaa kunnolla.

Kun jonkin aikaa sitten kuulin, minkä verran hiilidioksidipäästöjä syntyy edestakaisesta lentomatkasta esimerkiksi Espanjaan henkilöä kohden, olin valehtelematta ällikällä lyöty: samalla määrällä ajaisi autoa kolme kuukautta. Aloin ensimmäistä kertaa pohtimaan omaa suhtautumistani lentämiseen.

Mä rakastan lentämistä ja matkustamista, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Yksi elämäni suurimmista intohimoista on aina ollut nähdä maailmaa sekä tutustua uusiin kulttuureihin. Olen puhunut tästä myös paljon julkisesti blogissani sekä kannustanut nuoria tekemään samoin. Matkailu avartaa ja väitän, etten itse olisi se mitä tällä hetkellä koen olevani, mikäli olisin viettänyt koko elämän Suomen rajojen sisäpuolella. Uusiin kulttuureihin tutustuminen, eri maissa reissaaminen ja kaikki ne kohtaamiset mahtavien ihmisten kanssa ovat muokanneet ajattelumaailmaani paljon avoimempaan suuntaan (tekis hyvää kaikille). Silti nyt kun pinnalla on ollut keskustelu siitä, kuinka paljon lentomatkustaminen saastuttaa, on mieleen kieltämättä alkanut nousemaan kysymyksiä: onko äsken mainitsemillani asioilla mitään merkitystä? pystynkö reissaamaan edelleen hyvällä omallatunnolla avartamassa maailmankuvaani? Olenko ihmispaska jos näin teen? Miten voisin hyvittää tekojani?

Olen pyöritellyt ajatuksia päässä ja tullut siihen tulokseen, että olen tällä hetkellä vielä liian näkemisenjanoinen, jotta voisin tehdä suuria päätöksiä esimerkiksi kaukomatkailun lopettamisen suhteen. Haluan sanoa sen suoraan, sillä olisi mielistelyä, jos täällä väittäisin jotain muuta, kun kuitenkaan ajatuksissa ei ole tässä vaiheessa elämää vielä reissaamista lopettaa. En usko, että tämän hetkinen elämäntilanne kaikkine uskomattomine mahdollisuuksineen tulee jatkumaan loputtomiin ja siksi haluan ottaa siitä ilon irti nyt kun voin. Ja tiedän, että tämä kuulostaa todella itsekeskeiseltä oman edun tavoittelulta, mutta kutsukaa vaikka sitten ihmisperseeksi.

Kuitenkin, kuten sanottua, kannan asiasta huonoa omaatuntoa ja poden kieltämättä maailmantuskaa. Kunpa voitaisiinkin lopettaa kaikki turhat business-matkustamiset ympäri maailmaa niin me hedonistit voitaisiin vähän paremmalla mielellä reissata menemään. Sivistää itseämme ja sammuttaa suurin sisällä kalvava näkemisenjano loppuelämää ajatellen. Mutta joo, ei tule ainakaan ihan heti tapahtumaan.

Mitä voisin tehdä paremmin?

Mitä sitten itse voisin tehdä paremmin, sillä se on fakta, että jotain muutoksia on tehtävä? Tajusin Henriikan postauksen luettua, että lentojen määrään pystyy vaikuttamaan positiivisesti: pyrin tästä lähtien lentämään mahdollisimman nopeasti kohteeseen ilman ylimääräisiä vaihtoja sekä viipymään kohteissa pidempään kerrallaan. Ennen olen todellakin mennyt kohteisiin täysin hinta edellä, jopa kolmen vaihdon kautta, mikäli roposia on säästynyt budjettimatkailijan lompakosta reilusti. Tällä hetkellä hinta ei ole kuitenkaan ensimmäinen seikka lentoja varatessa, joten valitsemalla suorat lennot hieman kalliimmalla olen toivottavasti edes tipuaskeleen verran paremmilla vesillä kuin jatkamalla entiseen tapaani. Niin ja haluan ehdottomasti lisätä lähimatkailua (kuten kirjoitin hetki sitten myös blogiin) Suomen sisällä sekä muualle lähellä sijaitseviin kohteisiin, jotka eivät vaadi lentokoneessa istumista. En halua todellakaan enää sulkea silmiäni kokonaan olemassa olevalta ongelmalta, vaan keksiä parempia ratkaisuja. En tiedä mitä nämä meitsin ajatukset teissä herättää, toivottavasti en saa täyttä lynkkausta osakseni. Ajattelin ja haluan vain olla rehellinen.

previous 1 … 26 27 28 29 30 31 32 … 145 next