Reissut mielessäin

copenhagen_breakfast-4-of-9copenhagen_breakfast-8-of-9copenhagen_breakfast-1-of-9copenhagen_breakfast-5-of-9copenhagen_breakfast-9-of-9copenhagen_breakfast-3-of-9Photos by me

Löysin kätköistä kuvia, joiden olemassaolon olen tyystin unohtanut! Kuvat on otettu yli kuukausi sitten Köpiksen reissulla meidän täydellisestä Airbnb-asunnosta. Unohdin kirjoittaa kämpästä luultavasti kovalevyhärdellin takia enkä sen koommin ole osannut näitä kuvia kaivata. Update: kovalevy ei edelleenkään toimi,  mutta olin onneksi tallenut otokset myös läppärille. Koska toi asunto oli oikeasti yksi hienoimmista näkemistäni, ajattelin julkaista kuvat anyways kuten alunperin oli tarkoituskin. Ah, että meillä oli hyvä reissu!

Reissusta puheen ollen arvatkaatteko kuka on jälleen niiiin valmis lomailemaan? No meitsi! Jostain syystä pää on jo hypännyt off-asentoon ja huomaan ajattelevani harva se hetki viikon päässä siintävää Balin reissua. Arki on myös alkanut maistumaan todella kuivalta puulta. Kävin eilen hakemassa itselleni täydellisen matkalaukun ja ostamassa muita tykötarpeita, kuten aurinkorasvaa, reissua varten. Homma alkaa niin sanotusti konkretisoitua. En tiedä teistä, mutta mä rakastan tätä aikaa, kun tietää matkan koittavan ihan pian ja saa oikeasti alkaa valmistautumaan lähtöön. Vielä on kuusi yötä nukuttavana. Nuo kuusi yötä tulee menemään onneksi nopeasti, päivät kun ovat aivan täynnä tekemistä ja suunnitelmia. Hyvä niin, muuten varmaan jyrsisin kynnet irti ja kuopisin lattiaan kuopan malttamattomuudessani. Töitäkin riittää aivan viime hetkille asti. Mutta joo, ei hullumpaa ajatella, että viikon päästä tähän aikaan ollaan auringon ja palmujen alla lepuuttelemassa syksyn jäljiltä rasittunutta kroppaa ja pääkoppaa. Nabisee!

Jälleen aika uusien tuulien

uudet-hemmot-09071 uudet-hemmot-09216uudet-hemmot-09069arttu_mari_asenne-1-of-1Photos by Sam Jamsen

On aika kertoa teille blogini lukijoille jostain uudesta: Suomen Blogimedia, mahtava blogiyhteisö, joka on vienyt tekemiseni uudelle levelille ja jossa olen saanut helmikuusta asti olla mukana, jää osaltani taakse ja on aika suunnata kohti uusia tuulia. Vuoden vaihteesta alkaen olen osa Asennemedian huikeaa porukkaa! Kuten olen useampaan otteeseen kirjoittanut, haluan viedä blogiani koko ajan eteenpäin ja pitää pyörät pyörimässä. Tällä hetkellä koen, että minulle sopivin vaihtoehto on hypätä jälleen kohti uutta – Asennemediaa.

Voin sanoa suoraan, että kuluneiden kuukausien aikana hommat ovat ehkä hieman junnanneet paikallaan, sillä mennyt syksy on ollut todella kiireinen ja stressaava suuren työmäärän ja henkilökohtaisten vastoinkäymisten takia. Toisaalta syksy on ollut yksi parhaista uskomattomien kokemusten ja saavutusten ansiosta. Kaikki tämä on näyttänyt minulle sen, mihin oikeasti haluan panostaa: Asennemediaan siirtymisen lisäksi jättäydyn joulukuun jälkeen pois kokopäivätöistä ja alan täysipäiväiseksi yrittäjäksi! Hulluksikin voisi ehkä kutsua, mutta jos jostain on hyvä fiilis, niin silloin ei kannata jarrutella. Hommat Mellakalla jatkuvat onneksi freelancer-hengessä. Myönnän, että pelko ja jännitys ovat tällä hetkellä realistisia tunteita ajatellessani “uutta elämää”, mutta kaikesta huolimatta olen todella odottavaisilla ja hyvillä fiiliksillä. Niinhän sitä tavataan sanoa, että vierivä kivi ei sammaloidu. Ei myöskään vierivä MUSTARTTU.

Loppuun vielä haluan kiittää Suomen Blogimediaa kuluneesta vuodesta! Ilman teitä en olisi todellakaan tässä juuri nyt. Olen oppinut ja oivaltanut paljon asioita, jotka ovat vieneet hommiani eteenpäin. Kiitos! Haluan myös kiittää Mellakan jengiä uskomattomasta mahdollisuudesta päästä osaksi itselleni aivan uutta maailmaa. Kädet ovat täynnä oppeja ja hienoja kokemuksia, joita ei olisi missään muualla voinut saada kartutettua. Onneksi hommat jatkuvat vielä projektiluontoisesti.

Nyt eletään kuitenkin tässä vuodessa ja tässä hetkessä, sekä nautitaan vuoden viimeisistä päivistä! Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Lunta ja järkyttävä pakkanen

christmas_time_lapland-12-of-20 christmas_time_lapland-8-of-20 christmas_time_lapland-13-of-20 christmas_time_lapland-2-of-20 christmas_time_lapland-1-of-20 christmas_time_lapland-4-of-20 christmas_time_lapland-16-of-20 christmas_time_lapland-15-of-20 christmas_time_lapland-18-of-20

Niin on pikkujouluviikonloppu takana ja tänään on aika palata takaisin Helsinkiin. Voi olla, että osaltani oikea talvi saattoi olla tässä tältä vuodelta, sillä ken tietää tuleeko Helsinkiin enää lunta ollenkaan. Ranualla lunta riitti ja pakkastakin parhaimmillaan (pahimmillaan) -22 astetta. En ole muistanut kuinka kipeää sormenpäihin sattuu, kun jäätyvät läpikotaisin! Enkä myöskään kuinka hiljaista ulkona voi olla. Olimme kaukana haja-asutusalueella, missä pimeän tullen valoa loivat ainoastaan roihut, tähdet ja mökin ikkunoista kajastava valo, ja lumen narske jalkojen alla oli ainoa ääni joka erottautui hiljaisuudesta.

Näin revontulia ensimmäistä kertaa tälle vuotta! Samoin poroja. Voisi siis väittää viikonlopun olleen juuri kuten Lappi-viikonlopulta odottaa. Eikä käy kieltäminen etteikö luminen talvimaisema ole paratiisirantojen lisäksi todella kaunista katsottavaa! Sininen hetki pastellitaivaineen on jotain todella maagista. Silti en ymmärrä, miten suomalaiset selviävät läpi talven täällä pohjoisessa, kun pimeys koittaa jo kolmelta päivällä ja nukkumaan tekisi mieli mennä kuuden aikoihin. Hurjaa! Niin vain elämä puksuttaa samalla tavalla eteenpäin aivan kuten missä tahansa muuallakin.

Mukavaa alkanutta viikkoa peeps!

Viikonloppu Lapissa

Terve joulukuu ja terkut Pohjoisesta! Jätin torstaina kiireisen Helsingin taakseni ja lensin Ouluun viettämään pikkujouluja vanhan kaveriporukan kanssa. Suuntaamme mökille jonnekin päin Ranuaa koko viikonlopun ajaksi. Täällä on kunnon winter wonderland -meininki: lunta on riittävästi peittämään niin maan, puut kuin katotkin. Just perfect! Mä taidan silti tyytyä vain katselemaan näkymää sisätiloista, koska en halua ottaa pienintäkään riskiä sairauden uusiutumisen kanssa. Ja taisin unohtaa myös kaikki ulkoilukamppeet matkalaukusta. Hups.

Viimeksi kirjoittamani kurkkutulehdus osottautui angiinaksi, joten meikäpoika vetää tällä hetkellä antibiootteja naamaan. Eilen vihdoin oli ensimmäinen kuumeeton päivä eikä kurkkuunkaan enää juuri satu. Voin kertoa, että tuntuu erittäin hyvältä alkaa palailemaan takaisin elävien kirjoihin. Sen verran pitkän pätkän jouduin olemaan sängyn vankina. Jospa sitä olisi nyt seuraavan vuoden sairaudet sairastettuna. Minut tuntien en kyllä usko.

Mukavaa viikonloppua sinne, palaan juttuun kun kentät sen sallivat!

1 … 75 76 77 78 79 80 81 … 145